Innisfailin kuulumiset

Viimeiset pari viikkoa on oikeastaan satanut vettä jokaisena päivänä, tekeminen onkin siis rajoittunut työn ja hostellin välille. Vesisade ei ole ollut mitään pientä tihkusadetta, vaan ihan kunnon sadetta joten ulkona ei ole tullut sen pakollisen määrän ulkopuolella oltua oikeastaan ollenkaan. Kaikki alkoivat olemaan jo aivan tuskastuneita vesisateeseen ja aika monen äijän hermot olivat erittäin kireinä. Äijäthän työskentelevät ulkona, joten työolot eivät olleet niistä mukavemmista päistä. 

Pari päivää sitten sää onneksi muuttui jo paljon aurinkoisemmaksi ja auringonpaisteesta ja kuumuudesta ollaankin saatu nauttia siintä lähtien. Täytyy sanoa että eilinen työpäivä oli todella tuskainen kuumasta ilmasta johtuen. Vettä taisi mennä jopa neljä litraa työpäivän aikana kurkusta alas ja silti janotti kaiken aikaa. 

Farmityöskentelyn huonoja hetkiä on myös koettu tässä parin viikon sisällä. Yksi tyttö sai haavan työskennellessään ja hetken päästä hän tuli todella huonovointiseksi, sai päänsäryn eikä pystynyt kävelemään kunnolla. Lääkäriin. Viimeisimmän tiedon mukaan on sairaalassa ja kuvat päästä on otettuna. En kuollaksenikaan muista tautia jota hänellä epäillään, mutta haavan kautta elimistöön on joutunut. Ikävää. Farmeilla näitä on kuitenkin.

Useammalla äijällä on jaloissa pahoja tulehduksia, kun jalat tietysti märkänä koko pitkän päivän saappaissa, tai ilman saappaita märässä mutaisessa maassa. Muutaman kävelykin on erittäin tuskallisen näköistä katseltavaa. 

Pahimman näköinen tilanne kuitenkin koettiin viikko sitten kun meidän hostellilainen äijä huitaisi veitsellä omaan päähänsä. Kyllä! Banaaneja humpatessa äijäthän siis isolla veitsellä huitaisevat päänsä yläpuolelta banaani tertut olalle, mutta nyt veitsi osui pahasti sivuun. Täytyy sanoa että aika kamala tilanne ja pahan näköistä jälkeä. Pahemmin olisi voinut käydä, että loppujen lopuksi hyvää tuuria äijällä että selvisi näinkin "pienin" jäljin. 

Tänään kävin kävelemässä hostellin ympäristössä ja nauttimassa auringon paisteesta, jota tässä olikin odotettu. Tässä hieman kuvia maisemista joita päivittäin katselen. :)

Anzac Park

Johnstone River

Johnstone River

Nyt tuntuu että porukkaan on päässyt paljon paremmin mukaan, eikä ole enää niin ulkopuolinen olo kun alussa. Tietysti täällä on myös ryhmiä jotka puhuvat oman maansa kieltä paljon keskenään, ja tälläisissä tilanteissa tulee aika ulkopuolinen olo, mutta se nyt on aika ymmärrettävää. Paljon olen viettänyt aikaa englantia äidinkielenään puhuvien ihmisten kanssa ja täytyy iloita jälleen, että kyllä se englanti paranee vaan kaiken aikaa! :) Nyt kun suomea ei tule puhuttua, kuultua, luettua tai kirjoitettua niin paljoa niin kyllä se englanti sieltä vaan voimistuu, joka päivä huomaa että on entistä helpompaa ja välillä ihan puhuessa itsekseen miettii että mitenkäs tämä sanottaisiinkaan suomeksi.

Viime viikonloppuna vietettiin jälleen syntymäpäiväjuhlia täällä hostellilla. Kuvia otin puhelimella, joten aika huono laatuisia, mutta tälläisiä kuvia nyt tällä kertaa jäi muistoksi:

40-litran booli

Vaikka kuvassa en niin iloiselta näytäkään, niin hauskaa kyllä oli! 

Päästiin ihastelemaan myös pientä tulishowta. 

Nyt on kuukausi siintä kun tänne tulin. Todella nopeasti aika menee, ihan huomaamatta. Olen jo tottunut olemaan täällä ja alkaa tuntumaan tämäkin paikka ihan kodilta. Osa asukkaista jotka olivat täällä kun tänne tulin on lähtenyt ja uusia on tullut tilalle. Kiva seurata uusien asukkaiden samaa shokkitilaa, jonka itse koin tänne tullessa, nyt vierestä katsoen on hyvä naureskella.
Enää minä en ole se uusin shokissa oleva asukas.

-Jenna