Bananas, bananas

Farmi työskentelyä nyt hetki takana, ja kyllä rankalta taas tuntuu. Aamut ovat olleet kaikista pahimpia ja jokaisena aamuna tuntuu, että on entistä väsyneempi. 

Hostellilta tosiaan lähdetään 6.10 ja työt alkavat kello 7. Normaalisti työpäivä loppuu kello 16, mutta tällä viikolla on jääty ylitöihin jokaisena päivänä. Perjantaithan ovat aina puolikkaita päivä farmilla, mutta tämän päivän kunniaksi tehtiin melkein täysi päivä. Viikon työtunti määrät ovat aika hyvin plussan puolella ja ensi viikon palkkakuitti tulee näyttämään ihan mukavalta. :)

Aurinko alkaa nousemaan juuri kun olen matkalla töihin.

Erittäin huono kuva banaanipuista

Täältä hostellilta noin puolet työskentelee tällä samalla farmilla millä minäkin ja olen kyllä tyytyväinen farmiin. Toisilla farmeilla on töitä ollut vain neljänä päivänä viikossa kun meidän farmilla tehdään ylitöitä. 

Päivät tuntuvat kyllä todella pitkiltä, eikä työpäivän jälkeen energiaa ole oikeastaan mihinkään. Arkipäivät menevät todella nopeasti ja jokainen odottaa aina tulevaa viikonloppua. 

Välillä sitä miettii, että mitä hittoa mä täällä teen kun enää ei olisi pakko tätä farmityötä tehdä, eikä tämä todellakaan mitään mukavaa ole, mutta sitten sitä koittaa miettiä niitä hyviä puolia kuten säästämistä, mikä on täällä paljon helpompaa kun isommassa kaupungissa. 

Ruoka puoli on jäänyt kuluvalla viikolla aika laimeaksi, leipää ja nuudeleita on tullut syötyä pelkästään. Yksinkertaisesti energia ei ole riittänyt ruoan tekemiseen ja mielummin kuluttaa kaiken ajan lepäämiseen minkä pystyy. Kyllähän tähän kohta puolin alkaa taas tottumaan ja energia palaa jostakin. 

Farmilla suurinosa työntekijöistä on euroopasta, mutta jostakin syystä tähän kuvaan ei ole tainnut yhtään eurooppalaista päästä. Kuva on taukotilasta. 

Jokaisena päivänä on tavoitteena pakata 300 laatikkoa banaaneja. Ensimmäisinä päivinä hyvä kun sain pakattua edes puolet tästä määrästä.
Eilen ylitin itseni ja sain pakattua 304 laatikkoa! Olin niin ylpeä itsestäni kun muilla on kuulema mennyt jopa kuukausi ennen kuin on päässyt tavoitteeseen.
Muutamat tytöt tosin pakkaavat nykyään 400 laatikkoa päivässä ja parhaimmat ovat saaneet jopa 500 laatikkoa pakattua päivässä, mutta se vaatii sen, että lajittelijat ovat tehneet työnsä sekä banaanin leikkaajat ovat tarpeeksi nopeita. Normaaleina päivinä hihnassa on tyhjiä kohtia, jolloin pakaajatkaan eivät pysty olemaan niin nopeita.
Tästä minunkin pakkaamiseni vain paranee ja katsotaan miten hyviin tuloksiin pääsen jonkin ajan päästä.
Taukotilassa on myös lista, josta näkee mitä kukakin on pakannut edellisenä päivänä. Huomasin, että osa pakkaajista ei vieläkään pääse tavoitteeseen, mutta eivät silti paljoa siitä alle jää.

Banaanit pakataan kolmessa kerroksessa laatikkoon ja laatikon paino on oltava melkeinpä grammalleen tietyn painoinen. On siis paljonkin väliä miten ne banaanit sinne laatikkoon laittaa, ei voi heitellä ihan tuosta noin vain. Lisäksi täytyy vielä tarkastaa ettei ole huonoja banaaneja päätymässä pakattavaksi. Banaaneja lajitellaan vielä ennen kuin ne päätyvät pakkaushihnalle, mutta siitä huolimatta huonoja pääty välillä sekaan. Varsinkin jos on kiireinen päivä ei lajittelijat kerkeä tarkasti jokaista huonoa banaania poistamaan.
Tahti on siis erittäin kova. Viikon saldona on selkä sekä ranteet kipeinä, kynnet katkenneet jokaisesta sormesta ikävästi erittäin alhaalta sekä nahkaa lähtenyt sormenpäistä sekä kämmenistä. Ette muuten uskokaan miten ikävältä tuntuu kun kynnen alle joutuu raa´an banaanin kuorta..

Minun pakkauspisteeni

Tämän vaa´an mukaan laatikoiden tulee painaa tarkalleen 14,2 kiloa.

Tältä näyttää oikein pakattu laatikollinen banaaneja. Päälle vedetään vielä muovi, jota en kuvaa varten laittanut, jotta näkyy paremmin.  Tämän jälkeen laatikko siirretään hihnalle josta se jatkaa matkaansa saamaan kannen päälleen.

Ei kyllä ole paljoa banaaneja tehnyt mieli, eikä varmaan hetkeen teekkään. Kyllä taas kaupassa muistaa miten kovan työn takana on, että ne banaanit sinne päätyvät.

Tässä videota, missä näkyy aika selkeästi koko prosessi. Video on kuvattu Tullyssä, missä Juuson kanssa yhdessä työskenneltiin viimeeksi. Silloin Juuso teki humpingia ja ei ollut mitään helppoa, aika painavia kantaa...

-Jenna