Innisfailin kuulumiset

Viimeiset pari viikkoa on oikeastaan satanut vettä jokaisena päivänä, tekeminen onkin siis rajoittunut työn ja hostellin välille. Vesisade ei ole ollut mitään pientä tihkusadetta, vaan ihan kunnon sadetta joten ulkona ei ole tullut sen pakollisen määrän ulkopuolella oltua oikeastaan ollenkaan. Kaikki alkoivat olemaan jo aivan tuskastuneita vesisateeseen ja aika monen äijän hermot olivat erittäin kireinä. Äijäthän työskentelevät ulkona, joten työolot eivät olleet niistä mukavemmista päistä. 

Pari päivää sitten sää onneksi muuttui jo paljon aurinkoisemmaksi ja auringonpaisteesta ja kuumuudesta ollaankin saatu nauttia siintä lähtien. Täytyy sanoa että eilinen työpäivä oli todella tuskainen kuumasta ilmasta johtuen. Vettä taisi mennä jopa neljä litraa työpäivän aikana kurkusta alas ja silti janotti kaiken aikaa. 

Farmityöskentelyn huonoja hetkiä on myös koettu tässä parin viikon sisällä. Yksi tyttö sai haavan työskennellessään ja hetken päästä hän tuli todella huonovointiseksi, sai päänsäryn eikä pystynyt kävelemään kunnolla. Lääkäriin. Viimeisimmän tiedon mukaan on sairaalassa ja kuvat päästä on otettuna. En kuollaksenikaan muista tautia jota hänellä epäillään, mutta haavan kautta elimistöön on joutunut. Ikävää. Farmeilla näitä on kuitenkin.

Useammalla äijällä on jaloissa pahoja tulehduksia, kun jalat tietysti märkänä koko pitkän päivän saappaissa, tai ilman saappaita märässä mutaisessa maassa. Muutaman kävelykin on erittäin tuskallisen näköistä katseltavaa. 

Pahimman näköinen tilanne kuitenkin koettiin viikko sitten kun meidän hostellilainen äijä huitaisi veitsellä omaan päähänsä. Kyllä! Banaaneja humpatessa äijäthän siis isolla veitsellä huitaisevat päänsä yläpuolelta banaani tertut olalle, mutta nyt veitsi osui pahasti sivuun. Täytyy sanoa että aika kamala tilanne ja pahan näköistä jälkeä. Pahemmin olisi voinut käydä, että loppujen lopuksi hyvää tuuria äijällä että selvisi näinkin "pienin" jäljin. 

Tänään kävin kävelemässä hostellin ympäristössä ja nauttimassa auringon paisteesta, jota tässä olikin odotettu. Tässä hieman kuvia maisemista joita päivittäin katselen. :)

Anzac Park

Johnstone River

Johnstone River

Nyt tuntuu että porukkaan on päässyt paljon paremmin mukaan, eikä ole enää niin ulkopuolinen olo kun alussa. Tietysti täällä on myös ryhmiä jotka puhuvat oman maansa kieltä paljon keskenään, ja tälläisissä tilanteissa tulee aika ulkopuolinen olo, mutta se nyt on aika ymmärrettävää. Paljon olen viettänyt aikaa englantia äidinkielenään puhuvien ihmisten kanssa ja täytyy iloita jälleen, että kyllä se englanti paranee vaan kaiken aikaa! :) Nyt kun suomea ei tule puhuttua, kuultua, luettua tai kirjoitettua niin paljoa niin kyllä se englanti sieltä vaan voimistuu, joka päivä huomaa että on entistä helpompaa ja välillä ihan puhuessa itsekseen miettii että mitenkäs tämä sanottaisiinkaan suomeksi.

Viime viikonloppuna vietettiin jälleen syntymäpäiväjuhlia täällä hostellilla. Kuvia otin puhelimella, joten aika huono laatuisia, mutta tälläisiä kuvia nyt tällä kertaa jäi muistoksi:

40-litran booli

Vaikka kuvassa en niin iloiselta näytäkään, niin hauskaa kyllä oli! 

Päästiin ihastelemaan myös pientä tulishowta. 

Nyt on kuukausi siintä kun tänne tulin. Todella nopeasti aika menee, ihan huomaamatta. Olen jo tottunut olemaan täällä ja alkaa tuntumaan tämäkin paikka ihan kodilta. Osa asukkaista jotka olivat täällä kun tänne tulin on lähtenyt ja uusia on tullut tilalle. Kiva seurata uusien asukkaiden samaa shokkitilaa, jonka itse koin tänne tullessa, nyt vierestä katsoen on hyvä naureskella.
Enää minä en ole se uusin shokissa oleva asukas.

-Jenna

Vapun juhlintaa vahan viiveella

 Ostin koneen 130dollarilla, kolmestaan pelataan Daven ja Jonaksen kanssa paljon nettipelia Empire Earth.
Yksi peli kestaa sen yli kome tuntia, niin saa vaha liian hyvin illan menemaan.

 Oltiin seitseman suomalaista vapun jalkeisena lauantaina Sydney Eesti talolla juhlimassa vappua.
Juha, Jenna, Noora, Lotta, Pinja, Mina ja yks viel mut paas unohtuu nimi.
Nakkeja ja salaattia olis saannut ostettua. Suurin osa oli kyl virolaisia mut paljon oli myos suomalaisia kutsuttu facebookin kautta. Sielta minakin loysin ilmoituksen tapahtumasta.
Jatkettiin tasta kylla viela Sydneyn yo elamaan ja kierettiin pari baaria.

 Saatiin sentaan Virosta tuotua juomista ostettua. Eika ollut pahaan hintaan edes.

Toista koti matkalla nain (laittakaa pisteet a:n ylapuolelle, niin merkitys muuttuu paremmaksi)  ison sian kaupan edessa.

Joka paiva meilla toista otetaan tilastot miten paljon on kerannyt, pakannut tai muuta.
Viisi tai kuusi aijaa keraa yleensa kaiken aikaa, muut auttaa aamullla tai paivan lopuksi valilla.
Kolme meista keraa sen 700 eri tuotetta. muut jaa siihen 500.
Tassa kuvassa ekaa kertaa olin kerannyt eniten. Yleensa Jorge on nopein, mut kerrankin voitin. Yks hyva keraaja ei ollut toissa tana paivana.
Sain lisaa tunteja kun olen tehnyt hyvin toita 6.30 aloitan ja olen niin kauan kuin toita on. Osa lopettaa aina 16.00. Olen paassyt olemaan siihen 17.00 jos on toita muuten lopetan kanssa 16.00

Tasta painamalla paasee kuuntelemaan kamppikseni bandia. Aika hyvin laulaa. 

-Juuso

Bananas, bananas

Farmi työskentelyä nyt hetki takana, ja kyllä rankalta taas tuntuu. Aamut ovat olleet kaikista pahimpia ja jokaisena aamuna tuntuu, että on entistä väsyneempi. 

Hostellilta tosiaan lähdetään 6.10 ja työt alkavat kello 7. Normaalisti työpäivä loppuu kello 16, mutta tällä viikolla on jääty ylitöihin jokaisena päivänä. Perjantaithan ovat aina puolikkaita päivä farmilla, mutta tämän päivän kunniaksi tehtiin melkein täysi päivä. Viikon työtunti määrät ovat aika hyvin plussan puolella ja ensi viikon palkkakuitti tulee näyttämään ihan mukavalta. :)

Aurinko alkaa nousemaan juuri kun olen matkalla töihin.

Erittäin huono kuva banaanipuista

Täältä hostellilta noin puolet työskentelee tällä samalla farmilla millä minäkin ja olen kyllä tyytyväinen farmiin. Toisilla farmeilla on töitä ollut vain neljänä päivänä viikossa kun meidän farmilla tehdään ylitöitä. 

Päivät tuntuvat kyllä todella pitkiltä, eikä työpäivän jälkeen energiaa ole oikeastaan mihinkään. Arkipäivät menevät todella nopeasti ja jokainen odottaa aina tulevaa viikonloppua. 

Välillä sitä miettii, että mitä hittoa mä täällä teen kun enää ei olisi pakko tätä farmityötä tehdä, eikä tämä todellakaan mitään mukavaa ole, mutta sitten sitä koittaa miettiä niitä hyviä puolia kuten säästämistä, mikä on täällä paljon helpompaa kun isommassa kaupungissa. 

Ruoka puoli on jäänyt kuluvalla viikolla aika laimeaksi, leipää ja nuudeleita on tullut syötyä pelkästään. Yksinkertaisesti energia ei ole riittänyt ruoan tekemiseen ja mielummin kuluttaa kaiken ajan lepäämiseen minkä pystyy. Kyllähän tähän kohta puolin alkaa taas tottumaan ja energia palaa jostakin. 

Farmilla suurinosa työntekijöistä on euroopasta, mutta jostakin syystä tähän kuvaan ei ole tainnut yhtään eurooppalaista päästä. Kuva on taukotilasta. 

Jokaisena päivänä on tavoitteena pakata 300 laatikkoa banaaneja. Ensimmäisinä päivinä hyvä kun sain pakattua edes puolet tästä määrästä.
Eilen ylitin itseni ja sain pakattua 304 laatikkoa! Olin niin ylpeä itsestäni kun muilla on kuulema mennyt jopa kuukausi ennen kuin on päässyt tavoitteeseen.
Muutamat tytöt tosin pakkaavat nykyään 400 laatikkoa päivässä ja parhaimmat ovat saaneet jopa 500 laatikkoa pakattua päivässä, mutta se vaatii sen, että lajittelijat ovat tehneet työnsä sekä banaanin leikkaajat ovat tarpeeksi nopeita. Normaaleina päivinä hihnassa on tyhjiä kohtia, jolloin pakaajatkaan eivät pysty olemaan niin nopeita.
Tästä minunkin pakkaamiseni vain paranee ja katsotaan miten hyviin tuloksiin pääsen jonkin ajan päästä.
Taukotilassa on myös lista, josta näkee mitä kukakin on pakannut edellisenä päivänä. Huomasin, että osa pakkaajista ei vieläkään pääse tavoitteeseen, mutta eivät silti paljoa siitä alle jää.

Banaanit pakataan kolmessa kerroksessa laatikkoon ja laatikon paino on oltava melkeinpä grammalleen tietyn painoinen. On siis paljonkin väliä miten ne banaanit sinne laatikkoon laittaa, ei voi heitellä ihan tuosta noin vain. Lisäksi täytyy vielä tarkastaa ettei ole huonoja banaaneja päätymässä pakattavaksi. Banaaneja lajitellaan vielä ennen kuin ne päätyvät pakkaushihnalle, mutta siitä huolimatta huonoja pääty välillä sekaan. Varsinkin jos on kiireinen päivä ei lajittelijat kerkeä tarkasti jokaista huonoa banaania poistamaan.
Tahti on siis erittäin kova. Viikon saldona on selkä sekä ranteet kipeinä, kynnet katkenneet jokaisesta sormesta ikävästi erittäin alhaalta sekä nahkaa lähtenyt sormenpäistä sekä kämmenistä. Ette muuten uskokaan miten ikävältä tuntuu kun kynnen alle joutuu raa´an banaanin kuorta..

Minun pakkauspisteeni

Tämän vaa´an mukaan laatikoiden tulee painaa tarkalleen 14,2 kiloa.

Tältä näyttää oikein pakattu laatikollinen banaaneja. Päälle vedetään vielä muovi, jota en kuvaa varten laittanut, jotta näkyy paremmin.  Tämän jälkeen laatikko siirretään hihnalle josta se jatkaa matkaansa saamaan kannen päälleen.

Ei kyllä ole paljoa banaaneja tehnyt mieli, eikä varmaan hetkeen teekkään. Kyllä taas kaupassa muistaa miten kovan työn takana on, että ne banaanit sinne päätyvät.

Tässä videota, missä näkyy aika selkeästi koko prosessi. Video on kuvattu Tullyssä, missä Juuson kanssa yhdessä työskenneltiin viimeeksi. Silloin Juuso teki humpingia ja ei ollut mitään helppoa, aika painavia kantaa...

-Jenna