sunnuntai 30. lokakuuta 2011

Viimeisia viedaan

Kolmentoista tunnin paasta lentokone lahtee suuntana Helsinki. Suomessa huomenna illalla.
Jotenkin ei pysty ymmartamaan, ei aivot kasittele asiaa, ei vain voi uskoa, etta neljatoista kuukautta on siinta kun viimeeksi olimme Suomessa. Vastahan me lahdettiin reissuun odotusta ja intoa taynna!
Nailla tavaroilla tarkoitus Suomeen suunnistaa.


Millaisia ajatuksia Suomeen paluu herattaa?
Kun vain osaisi vastata. Tottakai odotetaan, etta nahdaan perhe ja tuttuja kasvoja, mutta muuten ei tieda mita ajatella. "Normaali" arki ei houkuttele yhtaan.Suomen kylmyys ja pimeys vielakin vahemman.

Mutta, ihana saada taas kunnon tuttua ruokaa. Ruisleipaa, rahkaa, kaikkea mita ei ole yli vuoteen syonyt. Ainakin sita odottaa.. :) ...ja saunaa ja meidan Luna koiraa. Toivottavasti Luna suostuu viela tulemaan meidan kanssa kotiin. Tuntuuko koti viela omalta?

Suomessa on kuitenkin asioita mita odottaa ja minka takia ainakin nyt haluaa tulla takaisin. Eikohan kaikki ala sujumaan hyvin ainakin ajankanssa jos ei heti.

Paivaakaan emme ole katuneet lahtoa, koti-ikavaakaan ei ole ollut. Reilun vuoden reissun aikana olemme kokeneet niin paljon asioita, mita Suomessa ei koskaan voisi, niin hyvia kuin huonojakin. Kun kerrotaan meidan tarinoita, pystyyko kukaan samaistumaan, ymmartaako kukaan millaista oikeasti on ollut? Aiemmin ainakaan me emme olisi ymmartaneet.

Valokuvia on otettu tuhansia. Videoita satoja.

Reilun vuoden aikana olemme oppineet englannin, nahneet englanniksi unia seka pelastyneet kun olemme huomanneet ajatuksemme muuttuneet englannin kielisiksi.
Nyt kaksi kuukautta Australiasta lahdon jalkeen, tuntuu etta heti on englanti alkanut unohtumaan. Olemme puhuneet paivassa reilusti enemman suomea kuin englantia. (ellei lasketa paria yota muutaman alkoholillisen juoman jalkeen jolloin puhuimme toisillemme englantia) Jatkossakin aiomme lukea kirjoja englannin kielella, seka katsoa elokuvia ilman suomenkielisia tekstityksia, jotta kieli pysyisi edes jonkin verran muistissa.

Olemme riidelleet niin suomen kuin englannin kielella ja huvittaneet meidan kanssa asuvia.
Olemme olleet laakarin vastaanotolla enemman kuin Suomessa samassa ajassa.
Olemme tyoskennelleet erilaisia hedelmia keraten, olemme myos tyoskennelleet kanatehtaalla, jonka johdosta Jenna ei syonyt kanaa pitkaan aikaan.
Olemme asuneet autossa.
Olemme ajaneet tuhansia kilometreja keskella ei mitaan ja ihmetelleet mita tehdaan kun auto hajosi.
Olemme ajaneet autolla tulvivalla tiella.
Olemme ajaneet autolla puskapalojen lapi.
Olemme paenneet syklonia.
Olemme parjanneet kahdestaan, olemme ratkaisseet kaikki ongelmat mita on eteen tullut emmeka ole myoskaan kertaakaan pyytaneet rahallista avustusta Suomesta.
Olemme tyoskennelleet 80 tuntisia tyoviikkoja.
Olemme kokeneet asioita, joita emme ole kertoneet ettei kukaan pelastyisi puolestamme.
Olemme myos kokeneet asioita, joita emme varmasti koskaan kerro kenellekaan.
Olemme tutustuneet aivan mahtaviin ihmisiin reissumme aikana emmeka varmasti unohda kaikkia.Parhaat hetket muistamme aina.

Tama ei ole viimeinen kirjoitus. Kirjoitamme viela kerran kun olemme saapuneet Suomeen ja katselleet ja miettineet muutaman paivan.
Sen me voimme luvata, etta tama ei ollut myoskaan viimeinen kerta kun olemme maailmalla, siis muualla kuin Suomessa. Luethan nyt tekstista tummennetut siniset sanat? :)

Loppujen lopuksi palaamme Suomeen hyvilla mielin, tulevaisuudessa on aina asioita, joita odottaa.

Ensi vuonna sanomme toisillemme tahdon.

keskiviikko 26. lokakuuta 2011

Pattaya

Mitahan Pattayasta sanoisi. Ranta likainen ja liikaa turisteja. Baareja on paljon, niin pubeja kuin tyttobaarejakin. Asiakkaina vanhempia miehia suurinosa, ainakin tallahetkella. Se itse turistikausihan taitaa alkaa joulukuusta? Voi olla, etta jos tanne olisi ensin tullut olisi tama vaikuttanut turistin paratiisilta, mutta taman reissaamisen ja upeiden paikkojen jalkeen ei kylla mikaan hieno paikka ensinakemalta.

Meilla on hyva hotelli ja hotellissa todella hyva uima-allas, joten rannan likaisuus ei sinallaan haittaa.

Tanaan ollaan makoiltu altaalla ja polskittu altaassa. Kaveltiin myos monta tuntia ympariinsa ja kateltiin jos jotakin ostamisen arvoista olisi loytynyt. Miehille loytyykin aika helpolla, suht samanlaista kamaa kuin muuallakin, mutta huonompi valikoima eika ole kuitenkaan niin hienoja kuin muualla. Naisille onkin siten vaikeami loytaa, ellei satu tykkaamaan vain ja ainoastaan paljeteista ja hileesta, eli vaikeampi loytaa...
Ostoskeskuksia on paljon ja niista loytyisi vaikka mita ostettavaa, hinnat kuitenkin suht Suomen luokkaa ja vaatteet samanlaisia.

Bangkokin tulvien takia toinen lentokentta suljettiin kun tulvavedet paasivat sinne, lentokentta pysyy suljettuna ainakin marraskuun alkuun asti. Tulvien varalta tehdyt suojamuurit ovat myos hajonneet osasta paikkaa ja tulee varmasti hajoamaan lisaa.
Meidan lentojen pitaisi lahtea ihan normaalisti ja sita lentokenttaa ymparoi kuusi metriset suojamuurit, luulisi kestavan. Ainut miksi ei paastaisi lentamaan Suomeen on se, etta tulvavedet valuisivat tielle joka estaisi meidan paasyn kentalle, mutta se nyt on aika epatodennakoista.

Vielakin on todella vaikea uskoa, etta olemme Suomessa jo tallaviikolla. Jenna olisi valmis jaamaan pidemmaksi aikaa, eika haluaisi palata viela Suomeen, mutta kai se sitten siinta menee kun Suomeen palaa...


Puhuva kaija.

Jenna paasi syomaan sushia ensimmaista kertaa pariin kuukauteen.
Sushia jo valmiiksi ikava.

tiistai 25. lokakuuta 2011

Ei nakynyt tulvia

No joo. Ollaan nyt Pattayalla, mutta ei todellakaan minkaan mukavan matkan jalkeen.

Lauttamatka taisi olla ainut mika meni hyvin. Mutta sen jalkeen ei sitten mikaan sujunut.

Ensinnakin meidan bussin piti lahtea kohti Bangkokia yhdeksalta illalla, bussi lahti 19.30, hyva etta oltiin siina bussin lahtopaikalla, tai oltaisiin jaaty bussista.
Bussissa ei ollut valoja ollenkaan, siis ihan pilkkopimea bussi kun kuski sammutti valot, ei siis edes lukuvaloja jattanyt. Taolle pysahdyttiin puoli kymmenen aikaan ja kuski huusi vain "last stop, 30 minutes". Viimeinen pysahdys oli siis myos ensimmainen pysahdys. Taukopaikalta saatiin sentaan ostettua riisiannokset ja paastiin kaymaan vessassa.
Ei nukuttu koko matkan aikana ollenkaan, jotenkin ei vain pystynyt nukkumaan siina bussissa.
Ennen kahta aamuyolla alettiin kattelemaan, etta lahestytaan jotakin isompaa kaupunkia. Kateltiin siina myos ihmeissaan kun ajettiin bussin ohi, jonka palomiehet oli juuri sammuttaneet tulesta...

Sitten puoli kolmen aikaan bussi pysahtyi ja kuski avasi ovet ja huusi vain etta "Bangkok", kaikki bussissa olijat olivat aivan ihmeissaan, perilla meidan olisi kuulunut olla vasta siina viiden aikaan aamulla ja paikka johon olimme pysahtyneet muistutti enemman jotakin syrjakatua kuin suurkaupunkia. Ihmeissaan katseltiin kun kuski alkoi heittelemaan matkatavaroita siihen kadulle ja pakkohan se oli sitten uskoa, etta ollaan perilla.
Juuso meni kysymaan kuskilta, etta minne meidan pitaa menna, kun ollaaan maksettu matka Pattayalle saakka, eika vain Bangkokiin, kuski ei sitten enaa osannutkaan englantia ollenkaan. Taksikuskitkaan eivat halunneet neuvoa, koska emme olleet halukkaita ottamaan taksia mihinkaan.
Meilla oli pieni kartta johon meille oltiin piirretty paikka johon pitaisi menna, Juuso kavi viela viereisesta kioskista kysymassa mihin suuntaan ja lahdettiin sitten kavelemaan kaikkien tavaroiden kanssa.
Ihmiset nukkuivat kaduilla ja kaikki nayttivat olevan paikallisia, ei turisteja missaan.

Loydettiin toimisto johon meidat ohjattiin ja todettiin etta se on kiinni, aukeaa kuudelta aamulla. Myos numerosta joka meille annettiin jos tulee joitakin ongelmia ei vastannut kukaan.
Katseltiin siina vahan aikaa etta ei hitto, me tosiaan ollaan ainoat turistit koko paikassa ja kaikkien tavaroiden kanssa heratetaan huomiota. Ihmisia makoili maassa ja jokapuolella tuntui etta jokainen oli kannissa, ihmisia oli paljon. Sitten katsottiin kun joku mies lahtee juoksemaan meita kohti huutaen jotakin. Se nappasi Jennan vieressa olleesta miehesta kiinni niin etta mies lensi Jennaa pain ja alkoi hakkaamaan tata, josta sitten alkoikin kunnon tappelu. Me lahdettiin nopeasti ja mentiin KFC-pikaruokalaan sisalle, ainut paikka mika oli lahella ja auki. Taytyy sanoa etta pitkasta aikaa oli vahan pelottavat fiilikset. Meilla ei siis ollut hajuakaan missa ollaan ja mita tehdaan ja lapuissa meilla lukee etta bussi Pattayalle lahtee yhdeksalta aamulla, ei tehnyt kamalasti mieli jaada sinne kuudeksi tunniksi haahuilemaan, varsinkin kun meille oli sanottu etta alkaa jaako Bangkokiin. Paatettiin etta maksetaan taksi niin paastaan pois. Pienessa paniikissa lahdettiin sitten KFC:sta pois ja etsimaan taksia. Melkein heti tuli kolme miesta kysymaan mihin halutaan ja kun sanotaan Pattayalle tulee heti hinnat milla paastaan ja reilusti ylakanttiin. Sanottiin ettei todellakaan makseta niin paljoa ja sanottiin summa mika ollaan valmiit maksamaan. Rahat olivat Jennan kadessa valmiina, etta paastaisiin nopeasti vain maksamaan taksi ja lahtemaan. Yksi miehista otti rahat Jennan kadesta ja pyysi viela lisaa, kun Jenna koitti ottaa rahoja takaisin ei mies suostunut niita antamaan, mutta Jenna sai ne kuitenkin otettua miehelta takaisin. Lahdettiin eteenpain. Meidan viereen pysahty taksi, josta tosi mukavan ja rehellisen oloinen kuski kysyi minne halutaan, sovittiin hinta siina ja hypattiin kyytiin. Katsottiin ikkunasta sita menoa ja siina vaiheessa kun nahtiin armeija pukuisia miehia aseet kadessa oltiin ihan tyytyvaisia ettei jaaty sinne odottelemaan kuutta tuntia...
Taksikuski totesi, ettei tieda onko tulvia tiella, etta paastaanko perille, mutta mennaan katsomaan. Ei siella mitaan tulvia onneksi nakynyt ja hyvin paastiin perille. Matka kesti kaksi tuntia ja kuski oli tosi mukava. Ei tiennyt missa meidan hotelli on, mutta selvitti asian ja vei meidat perille. Matkan aikana jutteli kaiken nakoista ja oli muutenkin mukava mies.

Kun paastiin hotellille, ei meidan varausta loytynyt mistaan heidan tiedoistaan. He sanoivat ettei hataa, etta odotellaan kaksi tuntia ja katsotaan uudelleen, etta sitten heille tulee uudet varaustiedot. Loytyi se meidan varaus sielta lopulta, mutta ei paasty viela huoneeseen. Jaatiin siihen aulaan odottamaan, Jenna kerkesi jo nukahtaa, mutta Juuso valvoi kaiken aikaa.
Lopulta paastiin sitten puoli kymmenen aikaan aamulla vasyneina hotellihuoneeseen.
Hotelli on tosi hyva ja hyvalla paikalla, jotakin mihin ollaan tyytyvaisia. :)

Ne jotka meinaa joskus ottaa matkan Ko Taolta Pattayalle, alkaa ottako Songsermia...maksakaa mielummin vahan enemman niin ehka matkakin menee paremmin.
Kuva otettu taksin ikkunasta. Nayttaako tama silta, etta oltaisiin suurkaupungissa??


Tanaan paiva menikin aika pitkalle nukkumiseen. Nukuttiin kolmeen saakka ja vaikka vasytti oli nalka kovempi ja lahdettiin syomaan. Kierreltiin jonkin verran katsomassa tata hotellin ymparistoa ja tarttui Juusolle kaksi huppariakin mukaan. :)   

Myyjaa taisi nukuttaa...

sunnuntai 23. lokakuuta 2011

20 tunnin matkaa odotellessa

40 minuutin paasta lahdetaan kohti Pattayaa, jossa pitaisi olla perilla 20 tunnin paasta. Mukavan pituinen reissu tiedossa. Kaytiin ostamassa muutama kirja luettavaksi ja pelikortit on mukana. Ruokaa ei voi oikeen mukaan ottaa, kun eipa tassa kuumuudessa mikaan kesta. Toivottavasti ruokaa saa jostakin matkanvarrelta.

Vahan jannittaa menna katsomaan millaista siella Bangkokissa on kun nyt ollaan kuultu tarinoita, mutta eikohan kaikki hyvin mene ja ollaan yhteydessa suurlahetystoon jos on tarvetta.

Meita tulee muuten hakemaan mopotaksit, saa nahda miten paasee rinkkojen + muiden tavaroiden kanssa mopon kyytiin, tulee ainakin mielenkiintoinen taksimatka. :)

Nyt taytyy viela nopeasti netista etsia hotelli Pattayalta, niin olisi jokin paikka minne menna. Jotenkin muuttunut vahan huolettomaksi tama hotellien varmaaminen ja yleensa mennaan ilman varauksia kysymaan jos olisi vapaata.  Nyt taytyisi jokin loytaa etta paaseee suoraan hotelliin 20 tunnin reissaamisen jalkeen.

Niin, ja Janne. On se kumma kun ei enaa siskon aanta tunnista, mutta plussat siinta ettet suostunut keta tahansa naista vaan nakemaan kun puheeksi tuli etta muutaman paivan paasta nahdaan..;)


Viimeista kertaa aamupalalla vakioravintolassa.

lauantai 22. lokakuuta 2011

Kohti tulvia

Viime yona myrskysi niin, etta katto melkein lahti irti. Ukkosti ja salamoi viela aamullakin, siina oli sitten kiva lahtea asioita hoitamaan.
Eli meidan tilanne on nyt se, etta meidan pitaa lahtea Koh Taolta pois. Tanne on tulossa monsuunisateet ja myrskyaa, joten pois vaan. Eilen sanottiin etta taman kuukauden viimeiset bileet, kun nyt kaikki lahtevat.
Tanaan aamusta oltiin sitten Suomen suurlahetystoon yhteydessa ja sielta meita neuvottiin menemaan Pattayalle heti huomenna. Koska meidan lentojen on tarkoitus lahtea ensi viikon sunnuntaina, on Pattaya hyvalla paikalla lentokenttaakin ajatellen. Pattayalla ei myoskaan ole tulvia tai mitaan, vaan se on ok ja turvallinen.

Ainut nyt sitten, etta meidan taytyy Pattayalle menna Bangkokin kautta joka siis tulvii... Ja meita neuvottiin menemaan siis vain lapi, eika jaamaan yoksi, koska nyt kuulema tulvii joka suunnasta ja keskustakaan ei saasty tulvilta.
No saatiin matkat huomiseksi niin etta lahdetaan taalta 14.30 lautalla kohti Chumptonia ja sielta bussilla Bangkokiin klo 21 ja Bangkokissa ollaan perilla 5.30 seuraavana aamuna. Bangkokissa meidan taytyy olla 3 tuntia ja sielta sitten bussilla Pattayalle, joka on perilla 10 aamulla.

Suurlahetystostakaan eivat osanneet sanoa onko meidan matkan aikana tulvia teilla vai ei, mutta sanoivat etta tama on nyt jarkevinta. Ruuhkaa kuulema varmasti on, joten matkat saattavat venya. Eipa tassa muutakaan vaihtoehtoa ole.
Eika ne nyt sielta suurlahetystosta meita olisi nain neuvonut tekemaan jos eivat sita turvalliseksi katsoisi, joten aidit ei huolta. ;)

v
Illanviettoa.

torstai 20. lokakuuta 2011

Full Moon Party 12.10.2011

Full Moon Partyt jarjestetaan joka kuukausi taydenkuun aikaan Ko Pha Ngan-saarella, ja ne ovat koko yon kestavat beach partyt.
Full Moon Partyt ovat saaneet alkunsa kun matkaajat ovat huomanneet, etta taysikuu on kaikista kaunein Ko Pha Ngan-saarella, ja ensimmaisen kerran taytta kuuta on juhlittu 1985 20-30 matkaajan voimin.
Nyt taytta kuuta keraantyy juhlimaan joka kuukausi 20,000-30,000 juhlijaa ja juhlat kestavat siihen saakka kunnes aurinko nousee.

Me mentiin Ko Pha Ngan saarelle jo edellisena paivana, etta saatiin majoitus. Majoitukset olivat aika varattuja ja me paadyimmekin toiselle puolelle saarta kuin missa juhlat olivat. Hotellilta oli kuitenkin jarjestettyna kyydit talle rannalle, jolla juhlat olivat.
Meidan seuraamme liittyi myos suomalainen Julia, johon siis tutustuimmekin Australian Tullyssa, kun samassa tyohostellissa oltiin. Meidan tiet erkanivat Yasi sykloonin aikaan kun me lahdettiin Brisbaneen ja Julia jai Cairnsin suuntaan. Viimeeksi oltiin nahty noin puoli vuotta sitten, mutta heti kun nahtiin niin tuntui kuin oltaisiin vasta nahty.

Me aloitettiin juhlimaan taytta kuuta siina meidan lahirannalla jonkin aikaa ennenkuin lahdettiin jarjestettyjen kyytien kanssa tanne itse juhlaan. Ihmisia oli jo siina vaiheessa todella paljon ja kaikki olivat juhlatuulella. Saavuimme sinne oikealle rannalle jalkeen kahdeksan illalla.
Kaikki eivat tykkaa etta paikalliset ovat alkaneet rahastaa paasymaksua juhlijoilta, mutta 100bathiaa on sen alle 3 euroa, niin eipa se paha ole.

Melkein jokainen oli vartalomaaleilla maalattu ja kaikki olivat pukeutuneet varikkaisiin vaatteisiin tai ostaneet full moon party-paidat. Me emme viitsineet paitoja ostaa kun eihan niita olisi varmaankaan jalkeenpain enaa kayttanyt.
Rannalla oli mm tuliesityksia ja tanssilavoja tehty jokapuolelle ja hiekoilla oli ihmisia kasoittain istumassa. Musiikkia kuului joka puolelta. Juuri sellaista kuin oltiin mietittykin.
Juuso ja Juuson ampari.

Ei kellekaan jaanyt epaselvaksi mista ollaan. Otettiin molemmille suomi-liput ja hyvin Suomalaiset tunnistivat. Taytyi sita omaa maata tuoda esiin, kun kaikki muutkin.

Jossakin vaiheessa iltaa tormattiin muihinkin Suomalaisiin sattumalta ja juhlittiinkin sitten Suomi porukalla. Taytyy sanoa etta tuntui niin oudolta puhua Suomea muiden kuin jo ennestaan tuttujen kanssa.
Naiden Suomalaisten kanssa ollaan istuttu iltaa myohemminkin muutaman kerran taalla Ko Taon saarella.
Juhlat menivat kaikin puolin hyvin ja hauskaa oli! :) Jossakin vaiheessa kuultiin arviona etta juhlijoita olisi se 25,000.
Suomi porukka.


Suurena miinuksena naissa juhlissa on varkaat. Monilta oli vietyna kamerat, lompakot ja rahapussit. Meilta ei onneksi mitaan havinnyt..tai no ehka Jennan puhelin. Emme ole varmoja varastettiinko se vai putosiko se Jennan taskusta. Takaisin pain mentaessa ja taksiin noustessa puhelin oli viela Jennalla mutta kun taksista noustiin ei puhelinta enaa ollut, mutta ei sita taksistakaan enaa loytynyt. Taksissa oli meidan lisaksi 8 ihmista.
No eipa se kallis puhelin ollut, mutta harmittamaan jai kun siina oli viela puheaikaa ja kaikkien numerot ja Juuso  puhelimen naytto oli hajonnut jo jokin aika sitten, eli me ei voitu olla yhteydessa mihinkaan suuntaan.
Nyt on uusi puhelin ja liittyma.

Me ollaan nyt taalla Koh Tao-saarella. Tulvien takia emme oikein paase muualle minne suunniteltiin. Ensi viikolla pitaisi olla Bangkokissa, etta toivotaan tilanteen menevan siella ohi. Tanaan huomattiin, etta seuraava tulvahuippu on 28.-30.10, jolloin siis meidan lentojen tulisi lahtea ja meidan pitaisi olla Bangkokissa, vahan jannittaa...Joissakin paikoissa on myos maanvyoryma varoitukset, eli me ollaan nyt taalla.
Taallakin tosin vesi on noussut jonkin verran, mutta ei ole viela mitaan vaaraa tulvista. Kylla me tiedetaan mita tehdaan ja ollaan tilanteen tasalle. Ei tama ole ensimmainen luonnonkatastrofi mihin meidan reissun aikana ollaan tormatty. Valilla kylla ihmettelee, etta miten tama on mahdollista, miksi meidan reissun aikana aina on jotakin.

Tassa on Suomen suurlahetyston sivut, joista voi seurata tiedoitteita, ihan suomenkielella..
  http://www.finland.or.th/Public/Default.aspxSielta sitten selaamalla loytyy ja jos jotakuta kiinnostaa, niin sielta voi kayda katsomassa linkkeja englannin kielisille tiedotteille, mita me seurataan ja jotka ovat ainakin ajantasalla.

tiistai 18. lokakuuta 2011

Pinnan alla

Ensiksi Jennan kummipoika Valtterille todella suuret synttarionnittelut sinne Suomeen! Synttarilahja on tulossa rinkassa. :)

Suoritimme open water diver-kurssin. Kurssi kesti kolme ja puoli paivaa ja siihen sisaltyi nelja sukellusta laitteilla ja yksi vapaasukellus.

Ensimmaisena paivana meilla kurssi alkoi viidelta illalla ja kavimme pari tuntia vain teoriaa ja katsoimme pari videota mita veden alla oikeasti tapahtuu ja riskeista siella. Saimme kurssikirjat ja harjoitustehtavat.
Illalla vakerrimme sitten tehtavia ihan vasyneina.

Seuraavana aamuna aloitimme aamu yhdeksalta kaymalla jalleen teoriaa ja miten sukelluslaitteet kasataan ja miten niita kaytetaan.
Lounastauon jalkeen paasimmekin sitten ihan ensimmaista kertaa kurssin aikana veteen laitteiden kanssa ja tekemaan harjoituksia veden alla. Juusohan kokeili kerran sukellusta Australiassa great barrier reef:illa, mutta Jennalle oli ihan ensimmainen kerta kokeilla sukellusta.
Menimme ensimmaiseksi ihan vain rantaan ja sen verran syvalle, etta paasimme kokonaan veden alle polvillemme.
Harjoittelimme etta miten pitaa toimia jos regulaattori tipahtaa suusta veden alla ja jos maskiin menee vetta.
Jennalle oli todella paha harjoitella tata mita tapahtuu jos maski lahtee veden alla, koska Jenna ei ole koskaan edes sukeltanut ilman etta pitaa nenasta kiinni.. :D
Ensimmaisella kerralla Jennalla menikin vesi nenaan ja suoraan pintaan. Jenna halusi kuitenkin yrittaa uudelleen ja silla kertaa onnistuikin hyvin. Juusollahan ei ollut taman harjoituksen kanssa mitaan ongelmaa. Harjoittelimme myos ottamaan ja antamaan toiselle ilmaa ja miten sen ilmaisee jos ilma on vahissa tai loppumassa.
Siita siirryimmekin puolentoista metrin syvyyteen tekemaan harjoitukset uudelleen, ja ne sujuivat ihan hyvin.
Lahdimme siinta sukeltelemaan ja syvimmillaan kavimme kuudessa metrissa. Oli aivan todella upea kokemus ja tuntui kuin olisi lentanyt jossain toisella planeetalla.
Ilta sujuikin sitten taas tehtavia tehdessa ja kirjaa lukiessa, olo kuin koulussa taas, mutta nyt jaksoi keskittyakin kun kiinnosti. :)
Jenna ilman maskia veden alla.


Seuraavana aamuna aloitimme jalleen aamun viimeisilla teoria osuuksilla ja lounaan jalkeen sukeltamaan.
Menimme ensiksi snorkkeleilla veteen ja harjoittelimme vapaasukellusta. Sukelsimme puoleentoista metriin, mika ei tunnu paljolta, mutta tietylla tekniikalla tehtyna tuntui erilaiselta. Juusolla ei ollut taaskaan vaikeuksia ja Jennallakin sujui ihan hyvin siihen nahden etta oli toinen paiva kun sukelsi ilman nenasta kiinni pitamista.. :)
Jatimme ihan rannan valiin ja menimme sinne noin puoleentoista metriin harjoituksia taas tekemaan. Toistimme samat kuin edellisena paivanakin ja lisaa harjoituksia tuli myos. Otimme painovyot pois ja laitoimme takaisin. Tama ei ollut niin helppoa milta vaikutti, koska kun painovyo oli pois tuntui etta lahti samantien pintaan.. Otimme myos ilmatankit selasta pois ja takaisin. Lisaksi meidan ohjaaja kaansi meidan ilmatankeista ilman pois ja meidan piti nayttaa merkilla kun ilma on lopussa, ihan etta tiedetaan milta se tuntuu jos ilma loppuu, ei ollut mukava tunne! Harjoittelimme hatanousuja ylospain ja muita tarkeinpia taitoja ja kommunikointia veden alla. Teimme myos kompassien kanssa testeja, etta tiesimme missa suunnassa olemme veden alla.
Lahdimme myos sukeltelemaan ja kavimmekin 7 metrissa. Sukellus talta paivalta sujui jo paljon paremmin kuin edellisena paivana.





Seuraavana aamuna meilla olikin lahto 6.30 veneen kanssa tekemaan meidan viimeiset sukellukset. Meille tuli myos kuvaaja mukaan, joka kuvasi meidan paivaa. Videoita ei ikava kylla blogiin saada jostakin syysta, mutta jotkut ainakin tulevat ne nakemaan sitten Suomessa. :)
Ensimmainen sukellus tehtiin 18 metriin! :) Ja 18 metria on se raja minne talla kurssilla me saamme menna, syvemmalle paasemme jos kaymme jatkokurssin.
Kymmenessa metrissa teimme jalleen harjoituksia, mutta muuten sukeltelimme ja bongailimme kaikkea upeaa veden alta. :)
Pidimme veneella noin tunnin tauon ja soimme hedelmia ja Juuso paasi hyppaamaan veneen korkeimmalta kohdaltakin.
Toisella sukelluksella vain sukeltelimme ja menimme jalleen sinne noin 18metriin.
Taytyy sanoa etta kylla me jaimme molemmat sukeltamiseen koukkuun! Ei sita tunnetta ja sita millaista siella on osaa edes kuvailla, mutta ne jotka ovat sukeltaneet niin tietavat millaista sen on. :) Aivan mahtava kokemus jonka varmasti muistaa aina.
Kun paasimme takaisin tanne niin menimme syomaan lounaan viereiseen ravintolaan ja samalla teimme loppukokeemme ja molemmathan niista kirkkaasti lapi paasi! :)

Olemme Open Water Sukeltajia!

kalasia ja korallia.

triggerfish. Agressiivinen kala, mutta tallakertaa oli rauhallisella tuulella.

Tama kala on kova kun kivi ja kannattaa varoa, ettei kay paalle...

Naita kaloja oli tuhoton maara ja ne eivat liikkuneet mihinkaan, siis olivat ihan ihan paikallaan, kuin pysaytettyna.
Regulaattorin ykkososa.

OK!

Jenna hyppaamassa sukeltamaan. Tiputusta kaksi metria, vaikka kuvassa ei silta nayttanytkaa. Laitteet paalla tuntui oudolta hypata.

Juuso hyppaamassa jalat edelta. Toisella kerralla tuli puolitoista volttia perseelleen.

Kuvassa elokuvasta tutun Nemo-kalan sukulaisia kun tarkkaan katsoo.

Keltaiset kalat liikkuivat aina pareittain ja kun loysivat itselleen parin, niin olivat koko elamansa saman kanssa.

Taa olis pitany pelastyttaa, niin erottaisi pallokalaksi paremmin.


Meidan piti aloittaa seuraava kurssi, joka olisi kestanyt kaksi paivaa, mutta tietyista syista Jenna ei paase uimaan ainakaan viikkoon, joten emme voineet aloittaa kurssia. Juuso kuitenkin kavi eilen kahdella hupisukelluksella ja tykkasi kovasti! Paasi myos hyppimaan jalleen veneesta ja olivat sukeltaneet joistakin ns luolista lapi. :) Juuso naki myos nyrkkeilevan ravun.

tiistai 11. lokakuuta 2011

Pienta paivitysta vain

Paremmin kirjoitetaan taas kun on aikaa. Nyt pikainen paivitys vain missa mennaan.

Koh Taolla suoritimme sukelluskurssin ja meista tuli Open Water sukeltajia :) Aivan todella upea ja mahtava kokemus ja suunnitelmissa on etta mennaan sukeltamaan lisaa! :)
Tasta lisaa seuraavassa kirjoituksessa.

Nyt tulimme viereiselle saarelle(koh phangan) ja huomenna lahdemme viettamaan Full Moon Partyja yhdessa Julian kanssa, johon tutustuimme Australiassa kun olimme Tullyssa poimimassa banaaneja. Tulee varmasti hyvat paivat!

Perjantaina luultavasti lahdetaan takaisin Koh Taolle sukeltelemaan :)

Kuulimme etta talla hetkella Bangkokissa tulvii jonkin verran koska pohjoisen tulvat on siirtyneet sinne, joten sinne emme viela paase, vaikka suunnitelmissa olikin. No onneksi on nyt aikaa vahan sukellella lisaa ;) Kirjoittelemme paremmin kun on aikaa.

perjantai 7. lokakuuta 2011

Huomenna Ko Taolle

Meilla on Thaimaassa olo aikaa enaa 3 viikkoa ja kolme paivaa. Aika alkaa kaymaan vahiin ja alkaa pelottamaan keretaanko tekemaan kaikkea mita suunniteltiin.
Juusolla olisi ollut huomiseksi aika sairaalalle, mutta Juuso kavikin jo tanaan viimeisen kerran. Olisivat varmaankin antaneet viela seuraavankin ajan, mutta haavat ovat parantuneet eika niita tarvitse enaa kuin putsata ja sen Juuso osaa itsekin tehda. Haavat eivat ole enaa marat. Pohjekin on jo normaalin tuntuinen. Onhan niita sairaaloita muuallakin kuin vain taalla, jos jotakin tarvetta viela tulee.

Varattiinkin huomiseksi aamuksi lautta Ko Taolle, jonne saavumme kahdelta paivalla. Taalla Ko Samuilla ollaankin oltu jo aika kauan niin ihan kiva lahtea eteenpain.
Ko Taolla meidan olisi tarkoitus suorittaa sukelluskortit, tarkemmin siis open water diver kurssi. Kurssi on kestoltaan noin nelisen paivaa.
Me ei tehty mitaan varausta mistaan majoituksesta huomiseksi. Ajateltiin menna kyselemaan noita sukelluskursseja ja samalla puhua itsellemme majoitukset mukaan...
Ensi viikon keskiviikoksi meidan pitaisi sitten siirtya Ko Pha-ngan saarelle, jossa on Full Moon Partyt.
Katsotaankin miten aikataulu antaa meille aikaa tehda sukellusjutut, nyt mennaan ainakin selvittelemaan.

Tuntuu etta aikaa on liian vahan tekemaan kaikki mita viela halutaan! Vahan sotki suunitelmia nama Juuson tapaturmat, mutta olihan Jennakin Australiassa kuukauden kipeana ja silloinkin meni suunnitelmat sekaisin. Nyt nain pain.

Jenna loysi suureksi iloksi takalaisesta lehtikioskista Australialaisen viikoittain ilmestyvan lehden, kaipa se on verrattavissa Suomen Seiska-lehteen. Kyseista lehtea Jenna osti Australiasta joka viikko ja oli mukava yllatys loytaa lehti taalta.
Juuso osti itselleen Stieg Larssonin kirjan The Girl Who Played with Fire. Katsottiin kyseisesta kirjasarjasta tehty elokuvan ensimmainen osa(The girl with the dragon tattoo) ja Juuso innostuikin lukemaan seuraavan osan kirjana. Englanniksi lukemista on kylla pakko jatkaa Suomessakin jos auttaisi ettei englanti unohtuisi samantien...

Toreilta saa ruokaa todella halvalla, ja ihan syomakelpoista ruokaa. Eilen ostettiin kaksi annosta riisia ja jotakin kanakastiketta seka paistettuja kananmunia (joo meidan ruokaelamykset on mukavia) yhteensa 3 aussi dollarilla.

Ruokavalikoimaa on sen verran etta varmasti loytaa jotakin.

keskiviikko 5. lokakuuta 2011

Snorkausta ja sellaista

Snorklausretki, jolla Juuso satutti itsensa, meni muuten mukavasti. Varattiin koko paivan retki ja ilmakin oli hyva kun muutenon ollut hieman pilvista.
Aamulla meita tultiin hakemaan suoraan hotellilta ja mentiin retkeen kuuluvalle aamupalalle. Aamupalana tosin oli kahvit, paahtoleipaa ja banaanit, mutta oli sekin nyt parempi kuin ei mitaan.
Matka ekalle snorklauspaikalle kesti pikaveneella noin puolitoista tuntia. Mentiin siis snorklaamaan Ko Tao-saaren tuntumaan. Siella snorklailtiin 45 minuuttia. Talla paikalla oli todella paljon kaloja ja opas antoi meille banaaneja, joita pitamalla veden alla kaikki kalat oikein innostuivat, jotakin niiden herkkua kai. Kalat naykkivat myos muutaman kerran Juuson selkaa.
Juuso ja Eetu kalojen ruokkijat.

Juusoa ei erottanut kalojen seasta.

Eetu kavereineen.


Jennakin ruokkimassa kaloja banaanin avulla



Seuraava snorklauspaikka oli ihan vieressa ja siellakin oli aikaa se 45minuuttia. Juuso ja Eetu paasivat myos hyppimaan voltteja veneen kannelta alas. Muista matkustajista oli hauskaa katsella ja ihmetella kun pojat paasivat kiipeamaan sielta keulan kohdalta ylos.
Snorklaus paikat olivat hienoja, mutta Jennan ja Juuson mielesta ei kylla paihittanyt Australian koralliriuttoja.

Pohjalla oleva Eetu.

Eetu hyppimassa.
Sielta sitten lahdettiin syomaan lounasta. (ja tassa valissa Juuson jalat karsivat) Lounaaksi oli thaimaalaista ruokaa ja ihan hyvaa oli.
Lounaan jalkeen mentiin veneella toiselle rannalle. Todella hieno paikka. Meilla oli siella aikaa puolitoista tuntia.
Juuso makoili auronkotuolissa, kun ei paassyt kunnolla kavelemaan. Jenna ja Eetu kavivat vahan snorklaamassa ja kavelivat ylos vuorelle katsomaan nakoalaa. Hieno paikka, jossa olisi voinut helposti viettaa koko paivan!
Paikka oli todella upea!

Sielta sitten tultiin takaisin tanne ja Jenna ja Juuso lahtivat sairaalaan. Mutta ihan hyva paiva oli jos Juuson haavereita ei ota mukaan.
Ensimmaista kertaa koko Thaimaassa olon aikana Jenna ja Juuso polttivat selat. Eetullakin hieman punoitti, mutta ei pahasti. Eetu oli ollut viisaampi ja laittanut vahvempaa suojakerrointa.

Eetu lahti eilen aamupaivasta takaisin Phuketiin pain lautta ja bussi kyydilla. Phuketista Eetulla oli varattuna hotelli jostakin suht lentokentan vieresta, mutta muuten paikka taisi olla aika syrjainen ja tylsa. Juuso soitti Eetulle eilen illalla ja varmisti etta matka oli mennyt hyvin ja etta muistaa herata aamun lennolle. Eetu istuukin tallahetkella lentokoneessa. Toivottavasti oli hyvat kaksi viikkoa! :)

Me ollaan taalla samassa hotellissa, vaihdettiin vain huone kahden hengen huoneeseen. Ollaan taalla sen aikaa etta Juuso paranee.
Juuso onkin nyt kaynytkin sairaalassa useasti. Aluksi kolmena paivana perakkain, yksi valipaiva ja tanaan uudelleen ja perjantaina taas...
Juuson on pitanyt kayda vaihdattamassa siteet jalkoihin ja haavat ovatkin jo suht hyvassa kunnossa, viela taytyy kuitenkin kayda kerran tai kaksi, riippuen perjantaista. Juusolle kuitenkin nousi kuume muutama paiva sitten, mutta laakarin mukaan ei liity haavoihin mitenkaan, huonoa tuuria vain. Harmittaa etta juuri Eetun viimeisille paiville niin Juuso sairastui, mutta ei voi minkaan. Nyt kuume on laskenut ja pohjekin alkanut paranemaan, viela kavey ei suju normaalisti, mutta sinnepain menossa. Kylla se tasta.

lauantai 1. lokakuuta 2011

Tapaturma-altis Juuso

Muutama paiva sitten Juusolta revahti niskasta lihas. Ei siina sen kummempaa tarinaa kuin etta Juuso oli suihkussa pesemassa hiuksiaan ja siina sai niskan nyrjaytettya kun suihku oli hartioiden korkeudella. Edellisena iltana oli myos ollut hieronnassa, jossa oltiin naksautettu nikamat joten kai sillakin jokin vaikutus oli...

Niskaan koski niin pahasti, ettei paata pystynyt kaantamaan oikeastaan ollenkaan. Koski ja kavelykin oli vaikeaa kun paata ei voinut liikuttaa yhtaan.
Kun kipu ei mennyt pois ja oli oudossa kohtaa katsottiin parhaaksi etta mennaan laakariin. Laakari oli samaa mielta, etta hyva kun tultiin.
Juuso lahti sitten niska rontgeniin.
Onneksi mitaan ei loytynyt ja kyseessa vain pahempi revahdys. Kotiin viemisiksi Juuso sai lihaksen rentouttajaa ja kipulaakkeita. Lepaamiseksi meni se ja seuraava paiva Juusolle.

Tanaan lahdettiin sitten kokopaivan snorklausretkelle, kun Juuson niskatkin tuntuivat jo paljon paremmilta.
Snorklaus meni hyvin, mita nyt pari kalaa kavi puraisemassa Juusoa selasta.
Kun oltiin siirtymassa lounaalle niin sitten taas tapahtui.
Oltiin pikaveneella liikkeella ja me kolme taliaivoa oltiin ainoat jotka istuivat pikaveneen siella etuosassa. Hyvin pomputti ja oli niin kivaa vahan aikaa. Meilla oli kokikset kasissa ja Jennan kokis lensi lattialle siina vauhdissa. Retken vetaja tuli sitten hakemaan Juuson ja Eetun kokikset pois kun pomputti niin paljon, kysyi halutaanko siirya taakse mutta ei keretty. Tuli yksi vahan isompi aalto...
Eetu oli siina vaiheessa seisomasa ja lenti aaltoon tormayksen voimasta veneen lattialle. Mitaan ei kuitenkaan Eetulle onneksi kaynyt. Jenna lensi penkilta ilmaan ja kasi jai kaiteen valiin taipeen kohdalta, kasi vaantyi. Mutta pahin kipu hellitti parissa tunnissa, jaljelle jai kosketusarka kasi.
Mutta Juuso taas...
Juusolla oli silloin kadet taynna tavaraa ja oli laittamassa juuri kameraa takaisin reppuun. Heilui hyvin kun vene pomppasi. Vasen jalka repesi pohkeen kohdalta ja tarahti niin etta koko pohje on kivikova ja turvoksissa ja kavely ei onnistunut mitenkaan.
Sitten kun Juuson piti pomppia oikealla jalalla, kun vasen ei siis toiminut, niin Juuso onnistui repaisemaan oikean jalan kantapaasta kunnon palasen pois. Koita siina sitten kavella.
Snorklausretki oli kesken, mutta sen vetaja sanoi etta kun paastaan takaisin maihin niin Juuso lahtee sairaalaan ja koska snourklausretkeen kuului vakuutus niin se menee sen vakuutuksen piikkiin.

Loppujen lopuksi Juuso makoili sairaalan sangylla pari tuntia kun Jenna oli toisessa huoneessa tappelemassa maksujen kanssa. Jotakin hamminkia oli tullut siella sairaalan paassa ja Jenna joutui sitten moneen kertaan selittamaan miksi me ei makseta mitaan ja etta kenen vakuutukseen se menee. Talla valin Juusolta oltiin kayty kyselemassa allekirjotuksia thaimaan kielisiin papereihin, mutta onneksi Juuso ei allekirjoittanut, koska jos olisi niin Juuso olisi lupautunut maksamaan itse kaiken. Summa oli kuitenkin muutama sata euroa... Jennaa meni auttamaan taksikuski joka meidat sinne sairaalalle vei ja helpotti kummasti kun han paasi auttamaan silla thaimaan kielella.  Kylla ne asiat sitten hoituivat parin tunnin jalkeen ja kylla oli voimat kaikilta lopussa.. 

Mutta kuitenkin siis...
Kun paastiin takaisin maihin niin Jenna lahti Juuson matkaan sairaalalle, Eetu meni hotellille huilaamaan. Kuusi tuntia oli mennyt tapahtumasta, eivat sairaalassa enaa tikanneet. Puuduttivat ja leikkasivat joitakin irtopalasia pois, etta paasivat putsaamaan kunnolla. Kunnolla pakkasivat myos jalat. Antibiotit, kipulaakkeita ja lisaksi joitakin viela tulehduksen varalle lisaksi. Juusolle laitettiin myos jaykkakouristus rokote, kun eivat siella tienneet onko Juusolla sellainen voimassa (on) ja siina hassakassa Juuso ei muistanut etta tetanus on suomeksi jaykkakouristus.
Huomenna mennaan vaihtamaan uudet laput ja muut noihin haavoihin ja maanantaina on jokin aika laakarille. Juusoa ei haittaa haavat, mutta se kipea kivikova pohje...

Se taksikuski joka meni maksu asioissa Jennaa auttamaan odotti meita kaiken aikaa ja toi meidat takaisin hotellille, maksutta. Oli todella mukava mies. Antoi sen firman numeron, jos huomisella ajalla tulee jotakin ongelmaa niin sinne voi soittaa. Annettiin me hanelle sitten tippina se mita meilla repussa oli paivan jaljilta. Eihan se paljoa ollut, mutta parempi kuin ei mitaan. Onhan se hanelle isompi raha kuin meille.

Mutta on se mukava etta aina tapahtuu jotakin, on ainakin toimintaa! Mutta kai sita voisi seuraavat pari paivaa makoilla ihan rannalla..