Piano

Viime lauantaina oli Suomi-miitti, mihin Jenna lähti yksinään Juuson jäädessä kotiin katsomaan formulan aika-ajoja. Lotalle, johon tutustuttiin formuloissa, kiitos kun vinkkasit, että tälläinen miitti on! :)

Tapaaminen oli tosiaan kuuden suomalaisen kesken Circular Queyssa, josta jatkettiin syömään The Rockseille. Ruoka oli erittäin hyvää ja seura mukavaa. Tälläiset miitit on ihan mukavia, vaikka ennestään ei normaalsti tunnekaan ketään, mutta täällä maapallon toisella puolella ollaan kuin jo ennestään kavereita kun kerran Suomesta ollaan. 

Syömisen jälkeen lähdettiin muutamille juomille pariin eri pubiin. Myöhemmin kun olimme etsimässä seuraavaa pubia, käveli kadulla kolme suomalaista tyttöä vastaan. Suomalaisia harvemmin täällä ollaan tavattu, mutta nyt sattumalta sitten enemmänkin! Jatkettiin tosiaan matkaa sitten yhdessä. 

Alkuviikosta meidän kämppikset olivat löytäneet kadulta pianon. Yksi kämppiksistämme opiskelee musiikin ammattilaiseksi, ja olikin innoissaan tästä löydöstä. 

Hieman ongelmia tuotti erittäin painavan pianon sisään tuominen, ja aikaa menikin lähinnä sen pohdiskeluun miten piano saadaan kuljetettua talon takaosaan. Ensinnäkin pääoven edessä on ahdas portti, sekä kapeat portaat. Olohuoneen ja keittiön välissä menee myös rappuset ja keittiön lattialle ei voinut pianoa laskea, koska piano tosiaan oli painava ja keittiön lattia sen oloinen ettei se kestä ilman jälkiä, jos siihen pianon laskee. Porukalla siitä kuitenkin selvittiin ja piano on nyt tyytyväisenä uudessa kodissaan. 

Tällä viikolla ollaan myös pidetty porukalla elokuva- sekä peli-iltoja ja illat ovat menneet aika nopeasti. Nyt tulevana sunnuntaina meillä on National Dinner Day, eli jokainen on lupautunut tekemään oman maalaista ruokaa. Meillä on aika hakusessa vielä mitä tehdään, mutta kaipa me jotakin keksitään. 

Munarikasta pääsiäistä kaikille! :)

Australian Grand Prix 2013

Aivan mahtava viikonloppu takana! Melbournea tosin ei kamalasti keretty kiertämään, meidän aika meni suurimmaksi osaksi ihan formuloihin liittyen. Täytyy sanoa, että tunnelma paikanpäällä oli aivan mahtava, ei ruudun kautta välity sitä fiilistä mikä siellä katsomossa on. 

Suomen lippu oli meillä heti ensimmäisestä päivästä lähtien hakusessa ja meinasi pettymys tulla kun ei tuntunut löytyvän mistään. Lopulta Jenna huomasi alueella eräässä kojussa myytävänä suomen lipun ja meidän riemulla ei ollut rajaa. Koko viikonlopun ajan käveltiin suomen lippu ylpeästi olalla. Eipähän tullut kenellekään epäselväksi mistä ollaan ja ketä kannustetaan. 

Huomatkaa myös Juuson Kimi paita.

Eturivissä olevä mies ei näytä kovin ilahtuneelta meidän lipusta...

Lauantai alkoi aurinkoisissa merkeissä, mutta muuttui sitten todella sateiseksi ja tuuliseksi. Meitä suomalaisia nyt pieni sade haitannut, joten kärsivällisesti odoteltiin, kun aika-ajoja lykättiin kaiken aikaa eteenpäin ja lopulta siirrettiinkin sitten sunnuntai aamuun. Huonosta ilmasta johtuen myös suurinosa katsojista luovutti ja lähti kotiin. Mutta me ei luovutettu, ennen kuin tuli varma tieto että jatkuu seuraavana päivänä vasta.

Jenna lähti vielä suomi porukan kanssa lauantai iltana vähän viihteelle Melbournen Crown-casinoon. Väsymys oli melkoinen vain parin tunnin yöunien jälkeen, mutta kyllä sitä nuorena jaksaa, ja eihän se into formuloista voinut jäädä edes väsyneenä kokematta!

Sunnuntai oli kuitenkin se päivä, mitä me oltiin odotettu kaikista eniten. Kisapäivä. Aikaisin oltiin ylhäällä katsomassa aika-ajot loppuun ja hyvissä ajoin oltiin myös varaamassa katsomosta paikkoja.

Suomen lippuja näkyi useampi myös katsomossa.

Liput pysyivät korkealla ja kerrankin saatiin olla ylpeitä suomalaisia!

Suomi porukka.

Viimeiset kierrokset hypittiin paikoillamme ja voi sitä riemua kun Räikkönen voitti!

Päästiin radalle juhlistamaan voittoa!

Onnellisia naamoja

 Kaikin puolin aivan mahtava viikonloppu ja aivan tajuttoman hyvä kokemus! Hyvä tuuri meillä myös, että Räikkönen meni ja voitti juuri silloin kun me oltiin katsomassa! Tai ehkäpä me vaan oltiin niin hyviä kannustajia, ettei Kimillä ollut muuta vaihtoehtoa kun voittaa! ;)

http://www.iltalehti.fi/formulat/2013031716793171_fo.shtml Tarkkasilmäiset bongasivatkin Juuson jo täältä taustalta. 

Future Music Festival 2013

Viime viikon lauantaina järjestettiin Sydneyn Randwick racecoursella Future Music Festivaalit. Liput kyseiseen tapahtumaan oltiin ostettu jo hyvissä ajoin ja varmistettiin näin meidän pääsy tapahtumaan. Liput olivat kuulemamme mukaan loppuunmyydyt. Paikalla oli yli 50 000 ihmistä ja päivä oli kuuma.

Meidän festari päivä alkoi Bondi beachin lähettyviltä Jennan kahden työkaverin luota. Päästiin valmiiksi jo mukavaan juhlafiilikseen. 

Tapahtumaan oli järjestetty ilmaiset kyydit busseilla ja näitä käytettiin myös hyväksi. Busseja oli kyllä aivan tajuton määrä ja jo bussien lähtöpaikalla oli siviilipukuiset poliisit huumekoirien kanssa vahdissa. Meidänkin luona käytettiin koira tutkimassa onko meillä mitään mitä ei saisi olla. Ei ollut. Täytyy sanoa, että koko päivänä nähtiin enemmän poliiseja kuin koskaan ennen.  

Nähtiin PSY ja oli aika kokemus kun koko muutama kymmenen tuhat päinen yleisö tanssi Gangnam Stylen tahtiin. 

Kuva lainattu Future Music Festivalin facebook sivuilta.

Kuva lainattu Future Music Festivalin facebook sivuilta.

Kuva lainattu Future Music Festivalin facebook sivuilta.

Kuva lainattu Future Music FEstivalin facebook sivuilta.

Esiintyjinä olivat muun muassa Block Party, Fun, The Stone Roses, Dj Fresh, Dizzee Rascal, Steve Aoki, Hardwell, Rita Ora, PSY sekä Avicii.

Kaikin puolin meininki oli hyvä ainoana miinuksena tosiaan se, että ihmisiä oli aivan liikaa. Kesti ikuisuus päästä paikasta toiseen ja jos hävitit muun porukan ei niitä helposti löytynyt. Tekstiviestit sekä soitot eivät lähteneet. Tuttuun tapaan meillä oli sovittuna kohtauspaikka jos kadotamme toisemme.

Huomenna me lähdetäänkin sitten Melbourneen. Melbournessahan on formulat ja sinne ei vaan voitu olla menemättä. Pientä innostusta on ollut jo jonkin aikaa!
Otettiin tosiaan Melbourneen yö juna, joka lähtee huomenna illalla ja on Melbournessa sitten aamulla, olikohan matka-aika noin 12 tuntia. Melbournessa ollaan maanantaihin asti, jolloin tullaan myöskin junalla takaisin tänne. Juna tuli kaikista halvimmaksi vaihtoehdoksi, vaikkakin lentämällä olisi päästy nopeimmin sekä vaivattomimmin, mutta säästö se on pienikin säästö täällä päin maailmaa. :)
Otettiin molemmat töistä sekä perjantai että maanantai vapaaksi. Päästään pienelle reissulle pitkästä aikaa ja kyllä tätä on odotettu!

Taivaalle kirjoitettua

Jenna siirrettiin parempiin hommiin työpaikalla ja viime viikko menikin sitten uuden työn koulutuksessa. Todella hyvä juttu ja nyt on paljon varmempi olokin työnsuhteen. Tuskin viikkoa koulutukseen laittavat jos aikovat pois potkia samantien. Jenna ottaa vastaan kaikki saapuvat tavarat receivin department työryhmän kanssa, kirjaa koneelle ja lajittelee eteenpäin seuraavalle työryhmälle, jotka lajittelevat tavarat tilauksien mukaan. Työ on aika vaativaa, eikä virheitä saa tapahtua. Tavaraa tulee joka päivä todella paljon ja tilauksia on tuhansia. Kaikki täytyy olla oikein kirjattuna ja paikkoja joihin tavarat lajitellaan on viisi erilaista, joten myös koneelle täytyy laittaa viidellä eri tapaa kaikki tiedot. Mutta työ on silti Jennalle todella mieleistä. :) Ainona todella vaikeana asiana tuntuu olevan niiden tavaroiden käsittely joita on tullut joko liikaa, tai on tullut niin ettei ole ollut koko tilauksessa. Ne on oma asia erikseen, mutta kyllähän sitä vain tekemällä oppii. :)

Muutamana viime perjantaina ollaan työpäivien jälkeen menty Jennan työporukan kanssa nauttimaan muutamat huurteiset. Juuso on saapunut oman työpäivänsä jälkeen paikalle pari tuntia myöhemmin siis.
Juusoa on kovasti Jennan työkaverit ja yksi esimieskin koittanut houkutella samaan työpaikkaan, mutta ei ole vielä suostunut. :D Juuso kuitenkin tykkää omasta työstään paljon, onhan työmatkatkin lyhyemmät.

Käytiin myös toissa lauantaina juhlistamassa erään syntymäpäivä juhlia bondi beachilla ja saatiin jopa taltioitua meistä kuva, pitkästä aikaa. Yksi ainut kuva otettiin koko illan aikana ja täydellinenhän siintä tottakai tuli! ;)

Ainakin ollaan samassa kuvassa. 

Tässä myös kuva tekstistä, joka huomattiin ystävänpäivänä taivaalla. Aivan ihana!

Ti amo. Italian kielestä suomeksi käännettynä rakastan sinua. 

Ukkosmyrsky

Viimeyönä täällä koettiin jälleen astetta rankempi ukkosmyrsky. Sydneyssä on hieman tulvinut ja tiedotteen mukaan ainakin 20 000 ihmistä on ollut tulvien saartamana tänään, lisäksi kaksi ihmistä on kuollut. Meille myrskystä vaikutuksena on ollut se, että alakerran huone tulvi yön ja aamun aikana niin paljon, että huoneessa olevat asukkaat asuvat nyt olohuoneessa, ainakin muutaman päivän. Huone menee remonttiin. Mahtavat oli kyllä salamat yöllä. Tosin Juuso niitä ei nähnyt kun nukkui niin sikeästi, on tottunut myrskyihin jo hyvin. :D
Tästä pääset lukemaan iltalehden artikkelin aiheesta.

Hostellissakin tuli jo oltua ja ollaan kotiuduttu takaisin siis talolle. Hostelli aika meni muuten hyvin, mutta yöunet jäivät joka yönä aika vähäisiksi. Viikonloppuna se ei haitannut, mutta työpäivinä oli melko inhottavaa. Meille oli varattuna kymmenen hengen huone, mutta kun saavuimme hostellille, niin meille ilmoitettiin että päästään kuuden hengen huoneeseen samalla hinnalla. Kelpasi. Hostelli oli muuten hyvä, mutta keittiö oli todella pieni eikä tilaa ollut kokata. Käytiin ulkona syömässä joka ilta. :)

Ystävänpäiväkin oli ja meni. Me juhlistettiin ystävänpäivää käymällä ulkona syömässä, (niinkuin muinakin päivinä sillä viikolla) ei oikeastaan mitenkään muuten. Mutta hyvät ystävänpäivän kaikille näin jälkikäteen! :)

Ainiin! Mystisesti kadonneet avaimet ilmaantuivat! Mitään järkevää selitystä ei tälle tapahtumalle olla keksitty, eikä varmaan tulla keksimäänkään. Outo asia kaikin puolin. Oltiin siis pakattu jo kaikki tavaramme ja avaimia ei tullut vastaan mistään, huone oltiin pengottu moneen kertaan ja pöydät tyhjinä.
Aamulla Jennan herätessä avaimet olivat meidän huoneen pöydällä! Aivan keskellä pöytää! Jenna herätti Juuson samantien kysyen oliko hän yöllä avaimet jostakin löytänyt ja jättänyt pöydälle, vastauksena ei. Kyllä hieman huono olo tuli kun ei mitään järjellistä selitystä asialle keksitty. Avaimet olivat hävinneet ja eivät varmasti pöydällä olleet illalla. Aamulla avaimet kuitenkin olivat keskellä tyhjää pöytää. Karmivaa. Ehkäpä toinen meistä on alkanut kävelemään unissaan? Mutta ei sekään selitä asiaa mihin avaimet katosivat Juuson tultua kotiin.

Huomenna hostelliin

Tavarat on jälleen pakattu, tai ainakin melkein. Osa jätetään suosiolla tänne huoneeseen ja osa otetaan mukaan. Täytyy sanoa, että tässä talossa olo aikana on tavaraa kertynyt sen verran ettei kahteen rinkkaan mahdu. Täytyykin sitten vähän mietiskellä, että mitä asian suhteen tehdään kun tästä talosta lopullisesti lähdetään.

Huomisesta ensi tiistaihin asti varattiin hostelli, joka suoraansanottuna ei houkuta ollenkaan. Hostelli elämä ei tällä hetkellä tunnu miltään kamalan mukavalta ajatukselta, varsinkaan kun meillä molemmilla on aikaiset herätykset ja kuten arvata voi, hostelleissa juhlitaan oikeastaan joka päivä. Täytyy vain toivoa, että saadaan nukkua edes muutama tunti kunnon unta. Onneksi tässä on kuitenkin viikonloppu välissä, joten työpäiviä ei montaa jää hostelli asumisen ajaksi. Ensi viikon tiistaina päästäänkin töiden jälkeen takaisin kotiin! :)

Täältä talolta lähti tänään irlantilainen nainen, joka on täällä ollut meidän kanssa ihan alusta saakka. Jenna vietti vapaa aikaa hänen kanssaan myös jonkin verran ja tuntuukin nyt oudolta kun hän on poissa. Tuparit on kuitenkin hänellä tiedossa kohta puolin, joten ei ollut viimeinen kerta tosiaan kun nähtiin. :)
Uusia asukkaita onkin sitten saapunut talolle, kun ensi vikolla takaisin tänne tullaan.

Meidän piti antaa toinen avainpari vuokraemännälle huomenna kun lähdetään, mutta kävi nyt sitten niin että Juuso hävitti avaimet eilen. Talossa ne on kuitenkin sisällä, mutta kukaan ei tiedä missä. Juuso on kuitenkin avaimia käyttänyt kun on etuovesta sisään tullut, mutta sen jälkeen on avaimet hävinneet mystisesti. Huoneessa ne ei tunnu olevan, sillä pakkaamisen yhteydessä ne eivät vastaan tulleet ja mitään paikkaa ei ole mihin ne olisivat voineet kadota. Todella outoa. On kuulema aiemminkin tässä talossa avaimet hävinneet ihan keittiön pöydältä ja vielä kahden vuoden jälkeenkään ei avaimia ole tullut vastaan.
Maksetaan uuden avainparin teetätys, mutta onneksi ei tule maksamaan kuin ainoastaan kymmenen dollaria, joten ei kamalasti päästä köyhtymään. Saa nähdä tulevatko avaimet joskus jostakin vastaan vai ei.

Meidän lenkkeily maisemat

Tässä kuvia meidän lenkkimaisemista. Matkaa tulee hieman reilu viisi kilometriä. Näissä maisemissa lenkkeilykin tuntuu ihan mukavalta! :)