Taivaalle kirjoitettua

Jenna siirrettiin parempiin hommiin työpaikalla ja viime viikko menikin sitten uuden työn koulutuksessa. Todella hyvä juttu ja nyt on paljon varmempi olokin työnsuhteen. Tuskin viikkoa koulutukseen laittavat jos aikovat pois potkia samantien. Jenna ottaa vastaan kaikki saapuvat tavarat receivin department työryhmän kanssa, kirjaa koneelle ja lajittelee eteenpäin seuraavalle työryhmälle, jotka lajittelevat tavarat tilauksien mukaan. Työ on aika vaativaa, eikä virheitä saa tapahtua. Tavaraa tulee joka päivä todella paljon ja tilauksia on tuhansia. Kaikki täytyy olla oikein kirjattuna ja paikkoja joihin tavarat lajitellaan on viisi erilaista, joten myös koneelle täytyy laittaa viidellä eri tapaa kaikki tiedot. Mutta työ on silti Jennalle todella mieleistä. :) Ainona todella vaikeana asiana tuntuu olevan niiden tavaroiden käsittely joita on tullut joko liikaa, tai on tullut niin ettei ole ollut koko tilauksessa. Ne on oma asia erikseen, mutta kyllähän sitä vain tekemällä oppii. :)

Muutamana viime perjantaina ollaan työpäivien jälkeen menty Jennan työporukan kanssa nauttimaan muutamat huurteiset. Juuso on saapunut oman työpäivänsä jälkeen paikalle pari tuntia myöhemmin siis.
Juusoa on kovasti Jennan työkaverit ja yksi esimieskin koittanut houkutella samaan työpaikkaan, mutta ei ole vielä suostunut. :D Juuso kuitenkin tykkää omasta työstään paljon, onhan työmatkatkin lyhyemmät.

Käytiin myös toissa lauantaina juhlistamassa erään syntymäpäivä juhlia bondi beachilla ja saatiin jopa taltioitua meistä kuva, pitkästä aikaa. Yksi ainut kuva otettiin koko illan aikana ja täydellinenhän siintä tottakai tuli! ;)

Ainakin ollaan samassa kuvassa. 

Tässä myös kuva tekstistä, joka huomattiin ystävänpäivänä taivaalla. Aivan ihana!

Ti amo. Italian kielestä suomeksi käännettynä rakastan sinua. 

Ukkosmyrsky

Viimeyönä täällä koettiin jälleen astetta rankempi ukkosmyrsky. Sydneyssä on hieman tulvinut ja tiedotteen mukaan ainakin 20 000 ihmistä on ollut tulvien saartamana tänään, lisäksi kaksi ihmistä on kuollut. Meille myrskystä vaikutuksena on ollut se, että alakerran huone tulvi yön ja aamun aikana niin paljon, että huoneessa olevat asukkaat asuvat nyt olohuoneessa, ainakin muutaman päivän. Huone menee remonttiin. Mahtavat oli kyllä salamat yöllä. Tosin Juuso niitä ei nähnyt kun nukkui niin sikeästi, on tottunut myrskyihin jo hyvin. :D
Tästä pääset lukemaan iltalehden artikkelin aiheesta.

Hostellissakin tuli jo oltua ja ollaan kotiuduttu takaisin siis talolle. Hostelli aika meni muuten hyvin, mutta yöunet jäivät joka yönä aika vähäisiksi. Viikonloppuna se ei haitannut, mutta työpäivinä oli melko inhottavaa. Meille oli varattuna kymmenen hengen huone, mutta kun saavuimme hostellille, niin meille ilmoitettiin että päästään kuuden hengen huoneeseen samalla hinnalla. Kelpasi. Hostelli oli muuten hyvä, mutta keittiö oli todella pieni eikä tilaa ollut kokata. Käytiin ulkona syömässä joka ilta. :)

Ystävänpäiväkin oli ja meni. Me juhlistettiin ystävänpäivää käymällä ulkona syömässä, (niinkuin muinakin päivinä sillä viikolla) ei oikeastaan mitenkään muuten. Mutta hyvät ystävänpäivän kaikille näin jälkikäteen! :)

Ainiin! Mystisesti kadonneet avaimet ilmaantuivat! Mitään järkevää selitystä ei tälle tapahtumalle olla keksitty, eikä varmaan tulla keksimäänkään. Outo asia kaikin puolin. Oltiin siis pakattu jo kaikki tavaramme ja avaimia ei tullut vastaan mistään, huone oltiin pengottu moneen kertaan ja pöydät tyhjinä.
Aamulla Jennan herätessä avaimet olivat meidän huoneen pöydällä! Aivan keskellä pöytää! Jenna herätti Juuson samantien kysyen oliko hän yöllä avaimet jostakin löytänyt ja jättänyt pöydälle, vastauksena ei. Kyllä hieman huono olo tuli kun ei mitään järjellistä selitystä asialle keksitty. Avaimet olivat hävinneet ja eivät varmasti pöydällä olleet illalla. Aamulla avaimet kuitenkin olivat keskellä tyhjää pöytää. Karmivaa. Ehkäpä toinen meistä on alkanut kävelemään unissaan? Mutta ei sekään selitä asiaa mihin avaimet katosivat Juuson tultua kotiin.

Huomenna hostelliin

Tavarat on jälleen pakattu, tai ainakin melkein. Osa jätetään suosiolla tänne huoneeseen ja osa otetaan mukaan. Täytyy sanoa, että tässä talossa olo aikana on tavaraa kertynyt sen verran ettei kahteen rinkkaan mahdu. Täytyykin sitten vähän mietiskellä, että mitä asian suhteen tehdään kun tästä talosta lopullisesti lähdetään.

Huomisesta ensi tiistaihin asti varattiin hostelli, joka suoraansanottuna ei houkuta ollenkaan. Hostelli elämä ei tällä hetkellä tunnu miltään kamalan mukavalta ajatukselta, varsinkaan kun meillä molemmilla on aikaiset herätykset ja kuten arvata voi, hostelleissa juhlitaan oikeastaan joka päivä. Täytyy vain toivoa, että saadaan nukkua edes muutama tunti kunnon unta. Onneksi tässä on kuitenkin viikonloppu välissä, joten työpäiviä ei montaa jää hostelli asumisen ajaksi. Ensi viikon tiistaina päästäänkin töiden jälkeen takaisin kotiin! :)

Täältä talolta lähti tänään irlantilainen nainen, joka on täällä ollut meidän kanssa ihan alusta saakka. Jenna vietti vapaa aikaa hänen kanssaan myös jonkin verran ja tuntuukin nyt oudolta kun hän on poissa. Tuparit on kuitenkin hänellä tiedossa kohta puolin, joten ei ollut viimeinen kerta tosiaan kun nähtiin. :)
Uusia asukkaita onkin sitten saapunut talolle, kun ensi vikolla takaisin tänne tullaan.

Meidän piti antaa toinen avainpari vuokraemännälle huomenna kun lähdetään, mutta kävi nyt sitten niin että Juuso hävitti avaimet eilen. Talossa ne on kuitenkin sisällä, mutta kukaan ei tiedä missä. Juuso on kuitenkin avaimia käyttänyt kun on etuovesta sisään tullut, mutta sen jälkeen on avaimet hävinneet mystisesti. Huoneessa ne ei tunnu olevan, sillä pakkaamisen yhteydessä ne eivät vastaan tulleet ja mitään paikkaa ei ole mihin ne olisivat voineet kadota. Todella outoa. On kuulema aiemminkin tässä talossa avaimet hävinneet ihan keittiön pöydältä ja vielä kahden vuoden jälkeenkään ei avaimia ole tullut vastaan.
Maksetaan uuden avainparin teetätys, mutta onneksi ei tule maksamaan kuin ainoastaan kymmenen dollaria, joten ei kamalasti päästä köyhtymään. Saa nähdä tulevatko avaimet joskus jostakin vastaan vai ei.

Meidän lenkkeily maisemat

Tässä kuvia meidän lenkkimaisemista. Matkaa tulee hieman reilu viisi kilometriä. Näissä maisemissa lenkkeilykin tuntuu ihan mukavalta! :)

Sup yo!

Viikot menee todella nopeasti ja yhtäkkiä tajuaa, että onkin mennyt muutama viikko ihan huomaamatta.
Me ei oikeastaan tällä hetkellä tehdä muuta kun ollaan töissä, salilla tai kotona. Eipä ole siis paljoa tänne päivittelemistä.

Tälläinen päivä rytmi meillä on arkipäivisin:
04.40 Jenna herää
05.10 Jenna lähtee töihin
05.50 Juuso herää
06.30 Jenna aloittaa työt ja Juuso lähtee töihin
7.30 Juuso aloittaa työt
14.30 Jenna pääsee töistä
15.30-16.00 Jenna on kotona
16.00-16.30 Juuso pääsee töistä
16.30-17.00 Juuso on kotona
Jos on salipäivä, niin kello
17.00-18.00 salille, joka on parinsadan metrin päässä
18.30-19.30 Olemme taas kotona
20.00 Teemme illallisen ja seuraavan päivän eväät.
21.00-22.00 Käymme nukkumaan

Vai kiinnostaako lukea kun aamulla herättiin, mentiin töihin, tultiin kotiin ja käytiin nukkumaan?  ;D Joten kirjoitellaan kun on edes vähän jotain parempaa kirjoitettavaa. :)


Viime perjantaina uhmattiin väsymystä vastaan ja lähdettiin katsomaan Hobitti-elokuva. Elokuva olikin yllättävän pitkä ja oikeastaan mitään ei tapahtunut. Molemmat odotettiin vähän erilaista elokuvaa, mutta onpahan nyt ainakin nähty, eikä tarvitse miettiä olisiko pitänyt mennä katsomaan vai ei. Elokuva loppui vasta puoli kahdelta aamuyöllä. Perjantai aamuna oltiin herätty normaaliin tapaan todella aikaisin, joten siinä vaiheessa väsyttikin jo aika paljon.
Lauantai menikin Jennalla ihan lepäämiseen, kun oli flunssainen olo. Töistä ei ole varaa olla poissa päivääkään, varsinkaan näin alussa kun on työt aloittanut muutama viikko sitten. Juuso lähti salille reippailemaan lauantaina sekä sunnuntaina. Siinä se viikonloppu olikin nopeasti ohi. Toisaalta ihan hyvä näin, oikeastaan koko viimeviikon on satanut vettä, joten ei viikonloppuna haitannut niin paljoa varsinaisesti olla tekemättä mitään.

Tykätään molemmat työpaikoistamme kaiken aikaa enemmän joten näillä näkymin Sydney on meidän kaupunkina pidemmän aikaa. :)
Muistetaan kun ensimmäisen kerran tultiin Sydneyyn ja meidän mielestä kaupunki oli todella tylsän oloinen ja viikossa jo nähty. Niin ne olot muuttuu ja tällä hetkellä ei ole halua lähteä vielä pois.

Vuokraemäntä myös teki meille ehdotuksen jokin aika sitten, josta emme voineet kieltäytyä! Nimittäin ensi viikolla me lähdetään hetkeksi kokeilemaan taas hostellielämää ja sen jälkeen tullaan tähän samaan huoneeseen niin sanotusti uusina asukkaina, jolloin voimme olla sen kahdesta neljään kuukautta ainakin lisää. Kelpaa! Kyllä tämä on jo koti, joten olisi ollut nyt inhottava tästä lähteä. Voi olla, että löytäisimme vielä paremankin asunnon, uima-altaalla ja kuntosalilla talossa, mutta voi myös olla, että emme löytäisikään mitään. Joten miksi hyvää vaihtamaan kun kerran on mahdollista tässä olla? Ei haluta vuokrata sänkyjä pelkästään, kyllä tämä omahuone on ehdoton kun pidempään on tarkoitus asustaa.
Täytyy kyllä sanoa, että hostellia ei kamalan innoissamme odoteta, varsinkaan sitä että täytyy taas pakata tavarat mukaan. Mutta muutamat yöt poissa täältä kotoa menee kuitenkin nopeasti. :) Toivottavasti.

Meillä on myös asukkaita jälleen vaihtunut. Meidän seinänaapurit toiselta puolelta lähtivät ja tilalle tuli kaksi saksalaista tyttöä. Saksalaiset saksalaisten tilalle. Tänään oli myös yhteen alakerran huoneeseen näyttö, joten sinnekin saadaan kohtapuolin uusia asukkaita.
Tänään kesken asunnonnäytön vuokraemäntä tuli koputtamaan oveen ja pyytämään 5 minuuttia Jennan aikaa. Jennan piti kertoa ihmisille, jotka ovat halukkaita tänne tulemaan, että millaista tässä on todella ollut asua. Eihän vuokraemäntä täällä ole, joten ei osannut kuulema vastata. Vuokraemäntä oli juuri kertonut kiinnostuneille, että tässä saa olla maksimissaan sen kaksi kuukautta, joka on rajana. No, Jennalta kysyttiin kauanko tässä on ollut, niin hienostihan se vastaus tuli, että kolme kuukautta, taisi olla ihmettelemistä.
Siinä sitten kertoessa Jenna tajusi kesken tarinoiden, että puhuukin englantia jälleen niin hyvin, ettei tajunnutkaan. Lauseet tuli kuin itsestään. Kyllä tälläisistä pienistä asioista tulee iloiseksi! :) Pakosti englannin kieli on palautunut molemmille ja varmasti vielä parempana, kun työskennellään eri paikoissa ja pakosti joudutaan pärjäämään englannilla minimissään se 8 tuntia päivässä.

Meidän iltapala näyttää aika usein juuri tältä

Hedelmiä ja vihanneksia on tullut syötyä taas todella runsaasti, varsinkin niitä jotka ovat nyt erittäin halpoja. Uutena herkkuna meillä on avocado, jota laitetaankin melkein mihin vain ja paljon. Avocado on kyllä tällähetkellä melko arvokasta, odotellaan siis milloin tulee kausituotteeksi ja sitten törsätään niin että muita pelottaa!
Juusokin on aamupuuron sekaan oppinut laittamaan marjoja tai hedelmiä, ja nyt se puuro tuntuukin tylsältä sellaisenaan.
Jenna saa myös tauoilla töissä hedelmiä ilmaiseksi.

Kaksi aamua vielä kun jaksaa herätä, niin sitten ollaan taas hetken onnellisia kun saadaan nukkua pitkään!

Sup yo? Eli suomeksi miten menee/tervehdys. Ei vastatessa kerrota koko elämäntarinaa.