Lauantai paiva menikin sitten aamu salin jalkeen Cairnsissa. Pitkasta aikaa oli mukava kayda ja kylla se ilma taas tuntui siella niin kuumalta ja tukalalta! On se janna vaikka matkaa on se noin 60 kilometria niin miten se ilma tuntuu niin erilaiselta.
Kierreltiin kauppoja, oikeastaan mitaan ostamatta. Kaytiin syomassa ja vietettiin lauantaita.
Takaisin pain lahdettiin ajamaan siina hieman ennen ilta kuutta. Matkalla huomasimme kyltit vesiputoukselle ja paatimme pysahtya katsomaan.
Alas olisi ollut pitka matka kavella, joten paadyttiin katselemaan sielta ylhaalta vain se mita nahtiin. Alkoi tulla jo pimea. Taalla siis pimea alkaa oikeastaan siina kuuden seitseman aikaan.
Paatettiin kayda joskus paremmalla ajalla ja valoisan aikaan katselemassa niita putouksia paremmin ja ottelemassa kuvia.
Taalla lahistolla on muitakin vesiputouksia joita viela pitaisi kayda tutkimassa.
Illat, yot ja aamut ovat joko kylmia tai erittain kylmia. Tanaan oli meidan huoneen siivous ja siivoojan jaljilta havisi yksi viltti meidan huoneesta! Taitaa huomenna tietaa vieneensa viltin.
Aamut ovat kylmia siihen noin seitsemaan puoli kahdeksaan asti ennenkuin aurinko alkaa kunnolla lammittamaan. Paivathan ovat oikein lampoisia, shortsit paalla taalla ollaan. :)
Juuso oli eilen pokeriturnauksessa ja neljatta kertaa putkeen oli finaali poydassa, jai kolmanneksi.
Tanaan on myos pokeriturnaus. Kolme viikkoa olisi aikaa voittaa joko sunnuntain tai maanantain turnaus niin paasisi isompaan turnaukseen. Kokeneita ja hyvia pelaajia on kuitenkin paljon.
Jenna hoiteli tanaan asioita silla valin kun Juuso oli toissa. Meni siina aikaakin aamu kahdeksasta kahteen paivalla koko ajan liikkeella, pelkkien pienten asioiden hoidossa. Taalla tuntuu etta valilla tietyt asiat on jotenkin todella vaikea hoitaa yksinkertaisesti. Kun taas toiset on niin paljon helpompia kuin Suomessa. Esimerkiksi jos joutuu kaymaan laakarissa ja Suomessa toimittaa laakarikuitit tms. Kelaan odottelee hyvityksia jonkin aikaa. Taalla painelee toimistoon kuittien kanssa ja saa rahat samantien kateen.
Huomenna Juuson pitaisi ruokatauolla (45minuuttia) kayda hoitamassa autolle lisaa leimaa. Jenna tata ei voi hoitaa, koska auto on Juuson nimissa. Toivottavasti asia hoituisi nopeasti toimistolla.
Jenna paranteli tanaan omia tyohakemuksiaan ja niin sanottuja suosittelukirjeitaan ja huomenna lahtee viemaan niita Mareeban kampaamoihin, jos niista johonkin paasisi toihin. Kampaamoja on tassa paikassa paljon, mutta onko asiakkaita onkin sitten toinen asia.
Banaanikausi on nyt hiljainen, koska on talviaika.
Muualle ei uskalleta nyt lahtea ja ottaa sita riskia etta sitten ei loydy toita kummallekaan. Juusolla on nyt kuitenkin hyva tyopaikka, helppo, hyvat tyokaverit ja Juuso tykkaa olla siella. Eika uskota etta Juusolta nyt lahtisi tyopaikka alta, Juuso on taallakin kehuttu hyvaksi tyontekijaksi. :) Miehille on myos talla hetkella banaanifarmeilla toita.
Ja meilla on nyt sali taalla! :)
Taalta Peninsula Pubin asukkaista kolme naista tyoskentelee banaanifarmilla. Kun Jennalta loppui tyot, samaan aikaan nailta kolmelta vahentyi tyopaivat vain kolmeen paivaan viikossa. (tyoskentelevat eri farmilla) joten voi olla etta jos Jenna paasee farmille toihin on toita vain se kolme paivaa viikossa.
No, nyt vaan toivotaan etta jotakin loytyisi pian.
Yhdeksan kuukautta ollaan nyt oltu reissussa! Aivan tajutonta miten aika menee nopeasti. Tuntuu etta vasta asken oltiin meidan laksiaisia juhlimassa, vaikka siinta onkin jo yhdeksan kuukautta! Kolme kuukautta tarkoitus pysya viela Australiassa...
...mutta ei me viela kolmen kuukauden paasta Suomeen tulla...
maanantai 30. toukokuuta 2011
perjantai 27. toukokuuta 2011
Vahan uudistusta
Tassa vahan uudisteltiin blogin ulkoasua, toivottavasti kelpaa.
Jennalla oli tanaan viimeinen tyopaiva, kolme viikkoa paasi olemaan toissa. Vahan harmittaa, etta nytten loppuivat tyot, mutta olihan se vahan odotettavissa kun toita lupailtiin juuri kahdeksi tai kolmeksi viikoksi.
Ei auta muu kun alkaa taas toita etsimaan ahkerasti.
Tanaan Jenna menikin suoraan tyonhakutoimistoon, mutta mitaan ei ollut, maanantaina uudelleen.
Huomenna mennaan pitkasta aikaa Cairnsiin. Viime kerrasta onkin jo monta kuukautta! Eihan me viimeisella kerralla edes tiedetty, etta koskaan takaisin mentaisiin.
Oli tarkoitus menna snorklailemaan tana viikonloppuna niiden muutaman aijan kanssa joihin toista tutustuttiin, mutta eipa mennakkaan. Yksi niista meinasi saada lahtopassit koko Australiasta takaisin omaan maahansa, joten jaa nyt snorklaus valiin. Eikohan me muuta tekemista Cairnsista keksita.
Taalta tosiaan on Cairnsiin noin 60 kilometria matkaa, joten ei paha matka.
Juuson muutama viikko sitten toistamiseen varastetusta lompakosta ei ole kuulunut mitaan. Poliisit eivat ole mitaan ilmoitelleet, joten nyt sitten oletetaan etta tosiaan kaikki kortit meni toistamiseen. Harmittaa.
Australian paassa Juuso onkin jo saanut kaikki tarvittavat kortit ja Suomesta on uudet pankki kortit tulossa milloin tahansa. Inhottavaa tallainen, mutta minkas teet.
Maanantaina aloitettiin sali pitkasta aikaa ja kylla tiistaina sen tunsi jokaisessa lihaksessa! Nyt ollaankin kayty jo kolmesti naiden viiden paivan aikana ja huomenna mennaan aamulla ennen Cairnsiin lahtoa. Nyt taytyy kayttaa hyodyksi kun on salikortit!
Ensi viikon tiistaina Jennalla on personal traineri ja Juusolla on ensi viikon torstaina. Kolme kertaa saadaan tallainen ylellisyys ilmaiseksi, joten ihan odotetaan etta toivottavasti on hyvat.
Viime kerralla kun kerrottiin, etta yot ovat kylmentyneet taalla, no se kesti sen muutaman yon ja sitten ei ollut mitaan hataa. Reilun viikon verran oli ihan hyvan lampoiset yot ja aamut, ei valittamista ja saatiinkin nukkua ihan vain parin peiton voimin.
Viimeiset kaksi yota ovatkin sitten olleet taas yhta tuskaa! Varsinkin viime yo.
Ensinnakin illalla jo alkoi palelemaan ja jostakin syysta taman paikan omistaja (jota kutsutaan jostakin syysta nimella spider(osaa myos olla erittain mulkku)) pitaa kaikkia ovia auki koko yon ja jokaisena yona! Ei kuulema voi sulkea, mutta syyta ei voi kertoa! Tosin kaytiin sulkemassa yolla lahinna meita oleva ovi. Niin, siis tietenkin meidan huoneen ovet (kylla, huoneessa on kaksi ovea) ovat kiinni, mutta ei paljoa auta kun on materiaaliltaan aika heikkoja, eli ei pida sita kylmaa ulkopuolella.
Koitettiin kayda nukkumaan siina kahden normaalin peiton ja kahden viltin avulla, eihan siita tietenkaan mitaan tullut ja valehtelematta koko yo paleltiin. Koskaan, EI KOSKAAN, ole ollut niin kylma yolla! Kaiken lisaksi jotkut linnut alkoivat pitamaan omaa kuoroaan meidan ikkunan alla, joten se sitten siita nukkumisesta.
Aamulla vasta olikin vaikeaa lahtea peittojen alta pois kylmaan ilmaan.
Ensi yota odotellessa...
Jennalla oli tanaan viimeinen tyopaiva, kolme viikkoa paasi olemaan toissa. Vahan harmittaa, etta nytten loppuivat tyot, mutta olihan se vahan odotettavissa kun toita lupailtiin juuri kahdeksi tai kolmeksi viikoksi.
Ei auta muu kun alkaa taas toita etsimaan ahkerasti.
Tanaan Jenna menikin suoraan tyonhakutoimistoon, mutta mitaan ei ollut, maanantaina uudelleen.
Huomenna mennaan pitkasta aikaa Cairnsiin. Viime kerrasta onkin jo monta kuukautta! Eihan me viimeisella kerralla edes tiedetty, etta koskaan takaisin mentaisiin.
Oli tarkoitus menna snorklailemaan tana viikonloppuna niiden muutaman aijan kanssa joihin toista tutustuttiin, mutta eipa mennakkaan. Yksi niista meinasi saada lahtopassit koko Australiasta takaisin omaan maahansa, joten jaa nyt snorklaus valiin. Eikohan me muuta tekemista Cairnsista keksita.
Taalta tosiaan on Cairnsiin noin 60 kilometria matkaa, joten ei paha matka.
Juuson muutama viikko sitten toistamiseen varastetusta lompakosta ei ole kuulunut mitaan. Poliisit eivat ole mitaan ilmoitelleet, joten nyt sitten oletetaan etta tosiaan kaikki kortit meni toistamiseen. Harmittaa.
Australian paassa Juuso onkin jo saanut kaikki tarvittavat kortit ja Suomesta on uudet pankki kortit tulossa milloin tahansa. Inhottavaa tallainen, mutta minkas teet.
Maanantaina aloitettiin sali pitkasta aikaa ja kylla tiistaina sen tunsi jokaisessa lihaksessa! Nyt ollaankin kayty jo kolmesti naiden viiden paivan aikana ja huomenna mennaan aamulla ennen Cairnsiin lahtoa. Nyt taytyy kayttaa hyodyksi kun on salikortit!
Ensi viikon tiistaina Jennalla on personal traineri ja Juusolla on ensi viikon torstaina. Kolme kertaa saadaan tallainen ylellisyys ilmaiseksi, joten ihan odotetaan etta toivottavasti on hyvat.
Viime kerralla kun kerrottiin, etta yot ovat kylmentyneet taalla, no se kesti sen muutaman yon ja sitten ei ollut mitaan hataa. Reilun viikon verran oli ihan hyvan lampoiset yot ja aamut, ei valittamista ja saatiinkin nukkua ihan vain parin peiton voimin.
Viimeiset kaksi yota ovatkin sitten olleet taas yhta tuskaa! Varsinkin viime yo.
Ensinnakin illalla jo alkoi palelemaan ja jostakin syysta taman paikan omistaja (jota kutsutaan jostakin syysta nimella spider(osaa myos olla erittain mulkku)) pitaa kaikkia ovia auki koko yon ja jokaisena yona! Ei kuulema voi sulkea, mutta syyta ei voi kertoa! Tosin kaytiin sulkemassa yolla lahinna meita oleva ovi. Niin, siis tietenkin meidan huoneen ovet (kylla, huoneessa on kaksi ovea) ovat kiinni, mutta ei paljoa auta kun on materiaaliltaan aika heikkoja, eli ei pida sita kylmaa ulkopuolella.
Koitettiin kayda nukkumaan siina kahden normaalin peiton ja kahden viltin avulla, eihan siita tietenkaan mitaan tullut ja valehtelematta koko yo paleltiin. Koskaan, EI KOSKAAN, ole ollut niin kylma yolla! Kaiken lisaksi jotkut linnut alkoivat pitamaan omaa kuoroaan meidan ikkunan alla, joten se sitten siita nukkumisesta.
Aamulla vasta olikin vaikeaa lahtea peittojen alta pois kylmaan ilmaan.
Ensi yota odotellessa...
lauantai 21. toukokuuta 2011
Kanaset
Paivat menevat hurjalla vauhdilla eteenpain ja sitten huomaa, etta on viikonloppu taas.
Viikolla ollaan joka paiva toissa, josta ollaan ihan tyytyvaisia. Osa taaltakin Peninsulan asukkaista tyoskentelee vain kolme paivaa viikossa, koska kausi on hiljainen.
Jennalle kukaan ei ole mitaan maininnut etta tyot loppuisivat, joten joka paiva Jenna toihin menee eika turhia kysele.
Viime viikola kaytiin katsomassa paikallista kuntosalia, joka on muutaman kilometrin paassa meidan asumispaikasta. Ihan normaalin nakoinen paikka. Kuntosalit seka ohjattuja tunteja. Nailla nakymin aloitetaan siella kayminen maanantaina, niin saadaan iltoihinkin tekemista eika vain makoilla taalla. Jos sita saisi lisaenergiaakin. :) Ja on tassa kylla jo salia ollut ikava.
Eilen oltiin viettamassa iltaa kolmen aijan luona, joihin tutustuttiin tyopaikalla. He asuvat caravan alueella, omassa kampassa. Kaksi irlantilaista ja yksi kanadalainen. Oli oikein mukava ilta siina grillaillessa ja sovittiinkin etta lahdetaan heidan kanssaan snorklaamaan luultavasti ensi viikonloppuna ja samalla jaadaan koko viikonlopuksi Cairnsiin. Varmasti mennaan myos uudestaan iltaa sinne viettamaan.
Tanaan kokeiltiin vahan taas ruanlaitto taitojamme ja tehtiin kanaa rapealla kuorella. Eras korealainen aija antoi meille kanajauhoja ja opetti tekemaan. Samanlaisia kanoja tuli kuin taalla myydaan KFC-pikaruokaketjuissa. Tosi hyvia.
Tanaan mennaan drive in leffaan jalleen ja nayttaakin silta etta tasta tulee joka lauantainen juttu. :) Taksi kerraksi meilla onkin oma tekemia kanoja mukana niin mikas siina kahta leffaa katsellessa. :)
Nyt meilla menee hyvin taalla ja tykataan olla tosi paljon, niin mukavaa porukkaakin on sattunut samaa aikaa tanne meidan kanssa.
Niin ja muuten, ei tainnut tulla sita maailmanloppua tanaankaan mika luvattiin! ;D
Viikolla ollaan joka paiva toissa, josta ollaan ihan tyytyvaisia. Osa taaltakin Peninsulan asukkaista tyoskentelee vain kolme paivaa viikossa, koska kausi on hiljainen.
Jennalle kukaan ei ole mitaan maininnut etta tyot loppuisivat, joten joka paiva Jenna toihin menee eika turhia kysele.
Viime viikola kaytiin katsomassa paikallista kuntosalia, joka on muutaman kilometrin paassa meidan asumispaikasta. Ihan normaalin nakoinen paikka. Kuntosalit seka ohjattuja tunteja. Nailla nakymin aloitetaan siella kayminen maanantaina, niin saadaan iltoihinkin tekemista eika vain makoilla taalla. Jos sita saisi lisaenergiaakin. :) Ja on tassa kylla jo salia ollut ikava.
Eilen oltiin viettamassa iltaa kolmen aijan luona, joihin tutustuttiin tyopaikalla. He asuvat caravan alueella, omassa kampassa. Kaksi irlantilaista ja yksi kanadalainen. Oli oikein mukava ilta siina grillaillessa ja sovittiinkin etta lahdetaan heidan kanssaan snorklaamaan luultavasti ensi viikonloppuna ja samalla jaadaan koko viikonlopuksi Cairnsiin. Varmasti mennaan myos uudestaan iltaa sinne viettamaan.
Tanaan kokeiltiin vahan taas ruanlaitto taitojamme ja tehtiin kanaa rapealla kuorella. Eras korealainen aija antoi meille kanajauhoja ja opetti tekemaan. Samanlaisia kanoja tuli kuin taalla myydaan KFC-pikaruokaketjuissa. Tosi hyvia.
Tanaan mennaan drive in leffaan jalleen ja nayttaakin silta etta tasta tulee joka lauantainen juttu. :) Taksi kerraksi meilla onkin oma tekemia kanoja mukana niin mikas siina kahta leffaa katsellessa. :)
Nyt meilla menee hyvin taalla ja tykataan olla tosi paljon, niin mukavaa porukkaakin on sattunut samaa aikaa tanne meidan kanssa.
Niin ja muuten, ei tainnut tulla sita maailmanloppua tanaankaan mika luvattiin! ;D
torstai 19. toukokuuta 2011
maanantai 16. toukokuuta 2011
Talvi tulee
Ensimmaiseksi, HIENOA SUOMI! :)
Jennalla on nyt toita takana viikko, Juusolla kaksi.
Juuso on jo hyvin tottunut tyohon ja tyopaivat menevat hyvin hyvassa tyoporukassa. Juuso tyoskentelee joka paiva ulkona, ihan hyva etta taalla ei sada samalla tavoin kun Tullyssa.
Jennalla ensimmaisten tyopaivien jalkeen oli varsinkin selka tosi kipeana. Jenna on nyt tehnyt samaa kuin Tullyssakin eli banaani terttujen leikkausta ja lajittelua, seka ulkona stringingia. Uusina toina on ollut banaaneihin tarrojen laittoa, mita edellisella farmilla ei tehty ollenkaan. Tarrojen laitto on melko haasteellista, koska banaanitertut menevat liukuhihnaa pitkin vauhdilla ja jokaiseen pitaisi kereta laittamaan nelja tarraa, joka valilla on kylla melko mahdotonta.
Jennalle myos sanottiin etta katsotaan jos jotakin tyota keksittaisiin naiden viikkojen jalkeen mita Jennalle luvattiinkin. Voi olla etta se henkilo jonka sairaslomaa Jenna tekee jaa pidemmalle lomalle, mutta jos tulee takaisin kun on sovittu niin sitten katsotaan onko mitaan tyota tarjolla. Talla hetkella kun on vahan hiljaista, varsinkin sen syklonin jalkeen.
Viime viikolla eras australialainen mies taalta Peninsula pub:sta teki meille thai ruokaa. Kysyi etta maistuisiko jos sellaista tekisi. Teki sitten ilmaiseksi meille kaikille asukkaille ja hyvaa oli. Oli myos mukava ilta viettaa tuolla terassilla syoden ja jutellen myohaan yohon asti. :) Jenna sai myos syomapuikot lahjaksi ja ensimmaiset nuudelit on jo niilla opeteltu syomaan. Yllattavan vaikeaa ja hidasta ainakin nain aluksi, mutta eikohan se siinta ala sujumaan. :)
 |
| Ruoka oli yllattavan hyvaa ja tulista! |
Juuso myos yllatti ja vei Jennan drive in elokuviin. Tama oli molemmille todella mieluinen. Autoille oli omat paikat ja vieressa tolpat, joissa oli kaiuttimet kiinni, nama kaiuttimet sai myos auton sisalle otettua. Radiosta olisi myos tullut aanta, mutta katottiin parhaaksi olla kuluttamatta akkua (meidan tuurilla auto ei olisi enaa kaynnistynyt) ja aanet oli muutenkin hyvat.
Elokuva nakyi isolta "seinata" ja alkoi siina puoli 8 aikaan illalla, jolloin on jo pimeaa eika mikaan haikaise ruutua. Kaksi elokuvaa paasee katsomaan yhden lipun hinnalla ja nama elokuvat tulee perakkain.
Siella oli myynnissa perinteisia hodareita ja poppareita ja muutakin mita nama ovat taalla tottuneet elokuvissa syomaan. Ajateltiin etta aletaan kaymaan varmasti tuolla joka viikonloppu, elokuvatkun vaihtuvat kerran viikossa.
 |
| Kuvassa elokuva ruutu nayttaa yllattavan pienelta siihen nahden mita se todellisuudessa on. Kuvakulma varmaan. |
Yksi asia mika meidat on yllattanyt taysin on se miten KYLMA on yolla!
Nyt kun taalla on alkanut ilmat kylmenemaan. (okei, lampotila paivisin yli 20 astetta eli t-paita keli) Naissa taloissa ei ole mitaan lampoeristyksia, eika lammityksia, pattereita ei loydy. Seinien valissa ei siis periaatteessa mitaan eika taalla mistaan tupla ikkunoistakaan ole kuultu.Oisin lampotila laskee liikaa.
Yot ollaan nukuttu villasukat jalassa ja tallahetkella meilla on kaytossa yksi normaali peitto, yksi paiva peitto ja kaksi villapeittoa. Kaikki paallekkain ja silti palelee. Ensi yoksi todennakoisesti otetaan viela makuupussit kayttoon. Tiiviisti tulee nukuttua ja se sentaan lammittaa vahan...
Aamuisin on kylla yhta tuskaa tulla peittojen alta pois! Siina ennen kuutta kun herataan niin on kylla kylma. Onneksi se aurinko nousee siinta pian ja alkaa jalleen lammittamaan.
Taytyy kylla sanoa etta ei oltaisi ikina uskottu etta Australiassa on ne yot milloin ollaan paleltu enemman kuin ikina muulloin oisin! Talvi tulossa. Vaikka eihan tama suomalaista talvea ole nahnykaan koskaan.
Ensi viikonloppuna on tarkoitus lahtea muutaman aijan kanssa katsomaan vesiputouksia ja katsomaan jos loytyisi uimapaikkakin. Cainsiin on myos tarkoitus menna tassa lahiaikoina.
Toista kaksi irlantilaista ja kanadalainen pyysivat meita lahtemaan heidan kanssaan snorklailemaan jonakin viikonloppuna, saavat kuulema alennuksenkin jarjestettya.
On tassa paljon tekemista ja jotakin mita aina odotella tyoviikkojen jalkeen. :)
tiistai 10. toukokuuta 2011
Mareebaan saapuminen
Mareebaan saavuttiin kaksi viikkoa sitten, tarkoituksena etsia jallen toita.
Mareebassa luvataan olevan 300 aurinkoista paivaa vuodessa ja matkaa Cairnsiinkin on vain noin 60 kilometria. Mareeba kuuluu Atherton tableland:iin, joka on alueeltaan 32,000km2.
Mareebassa metsastettiin asumismuotoa ja kuultiin virolaisilta (keiden kanssa vietettiin mm. uusi vuosi) Peninsula Pub:iin kannattaa menna. Peninsula Pub on nimensa mukaisesti pubi, jonka ylakerrassa on asuintilat. Meilla on kahden hengen huone ja huoneesta maksetaan viikossa vahemman kuin mistaan asumismuodosta tahan asti. Tosiaan meilla on kaytossa myos keittio, kylpyhuoneet, tv huone ja terassi. Alakerran pubikin olis ehka enemman kaytossa jos siella ei olis niin vanhaa porukkaa. Pubissa biljardipoydat sun muut.
Taalla on meidan lisaksi kolme korealaista, kaksi saksalaista, yksi uusi-seelantilainen, yksi aussi (=kaksi omistajaa) ja kolme jostakin aasiasta. Ihan mukava porukka.
Seuraavana paivana kun tanne saavuttiin mentiin tyonvalitystoimistoon josta he sanoivat ettei mitaan toita ole tiedossa. Jatettiin kuitenkin meidan numerot sinne jos jotaan ilmaantuisi.
Illala saatiin muilta asukkailta puhelinnumeroita farmeille ja he sanoivat ettei tuo tyonvalitystoimisto oikein mitaan etsi, jos heille joku farmi sattuu soittamaan niin hyvassa lykyssa voi tyota sitten tarjota jos tietaa kysya.
Keskiviikkona sitten soitettiin ensimmaiseen numeroon listalta ja sielta pyydettiin menemaan paikan pallee yhden aikaan ja luvattiin toita samantien.
No kuinka kavikaan, kun mentiin paikalle niin kavi ilmi etta kylla, toita olisi, mutta vain jos muutamme sinne farmille asumaan ja lupaudumme olemaan kaksi kuukautta ja maksamaan 200dollaria per naama panttia. Lisaksi asuminen maksaisi viikossa 80 dollaria enemman ja farmi sijaitsee keskella ei mitaan. Koko juttu tuntui niin epailyttavalta etta katottiin parhaaksi kieltaytya.
Kun lahdettiin ajamaan takaisin keskustaan pain farmilta huomattiin matkan varrella toinen farmi. Kaytiin siella sitten kysymassa etta olisiko toita. Ei ollut. Kun sanottiin etta kokemusta on ja naytettiin suosittelukirjeet mitka Tullysta saatiin otti ne siella farmilla meidan numerot ylos ja sanoi etta Juusolle varmaan olisi pian toita kun kerran kokemusta on, monet miehet ei sita tyota kesta ja tarvitsevat sellaisen joka jaksaa. Pyysivat menemaan uudelleen tyonvalitystoimistoon, koska sita kautta he hakevat tyontekijat.
Kierreltiin auton kanssa sitten muitakin farmeja mita loydettiin, muttei missaan mitaan luvattu. Numeroita jatettiin moneen paikkaan.
Mentiin takaisin tyonvalitystoimistoon ja tallakertaa he ottivat meidan rekisteroitymiset sinne ja muutenkin kyselivat enemman kuin ensimmaisella kerralla. Lisaksi Juuso sai seuraavalle paivalle haateltan ja muiden harpakkeiden asennus hommia kuudeksi tunniksi.
Torstaina Juusolle soitettiin tyonvalitystoimistosta etta on saanut tyon sielta toiselta farmilta josta kaytiin kysymassa. Koska maanantai oli vapaapaiva Juuson tyot alkoivat tiistaina.
Juuso tekee jalleen banaanin humppausta. Tyo on paljon helpompaa kuin mita Tullyssa ja palkka on muutaman kymmenen senttia parempi. Farmi on paljon pienempi kuin sen mika Tullyssa oli ja tyotahti on hitaampaa. Juuson mielesta hyva nain pain, etta ensin on tehnyt sen rankemman tyon ja nyt on luvassa se helpompi.
Koko viime viikon Jenna soitteli paivittain farmeille ja kavi tyonvalitystoimistossa kyselemassa toita, tuloksetta. Kunnes Juuso paasi eilen kysymaan omalta farmiltaan etta olisiko Jennallekin toita. Jenna sai sitten 2-3 viikoksi tyota kun joku toinen on sairaslomalla. Nyt toivotaan etta sitten sen jalkeen keksisivat Jennalle jotakin muuta. Kylla Juuso on maailman paras kun toita sai hommattua Jennalle! :)
Tanaan oli myos Jennan ensimmainen tyopaiva. Seitseman ja puoli tuntia banaani terttujen pienemmiksi leikkaamista ja puoli tuntia banaaneihin tarrojen laittoa. Ranne, selka ja niska kipeana mutta ei pida valittaa kun toihin paasi. Palkka sama kuin Juusolla eli hyva!
Viime viikon sunnuntaina Juuso oli pelaamassa pokeria league club:illa. Turnauksessa oli pelkastaan paikallisia ja pari muuta reissaajaa Juuson lisaksi. Kun tauko tuli niin Juuso huomasi etta lompakko on kadonnut. Juuso piti lompakkoa takataskussaan eli siis istui lompakon paalla. Juuso kavi ilmoittamassa samantien etta lompakko varastettu. Koska paikalla on kameroita akoivat he siella niita tutkimaan. Juuso soitti Jennan paikalle.
Ei lompakkoa kuulunut takaisin, toistamiseen meni ajokortti, pankkikortit ja muut kortit. Lompakko oli mukana koska paikalla piti nayttaa henkilollisyystodistus ja tietenkin maksaa osallistuminen.
Sielta mentiin sitten poliisiasemalle tekemaan rikosilmoitus asiasta. Poliisit lahtivat hakemaan valvontakamera nauhat ja tutkivat niita.
Tanaan toissa kuultiin, etta eilen oli siella clubilla ollut puhetta etta kameroista on tekija loytynyt. Poliisit eivat ole kuitenkaan mitaan Juusolle ilmoittaneet, joten ei tiedeta onko huhupuhetta. Selviaahan se tasta, toivotaan vain etta Juuso saisi ajokortin takaisin.
Kun lompakko varastettiin tuli eras mieshenkilo sanomaan Juusolle etta hanen poikansa oli muutama vuosi sitten Suomessa ja hanelta varastettiin siella lompakko. Suomalaiset olivat pitaneet hyvaa huolta hanen pojastaan ja siksi han tarjosi meille molemmille yosijaa kun ajatteli etta lompakon mukana meni kaikki rahat kun kortitkin kerran menivat. Ihania ihmisia kylla nayttaa loytyvan Australiasta kaiken aikaa!
No onneksi Jennalla on kortit tallessa niin Suomen kuin Australian tileihin.
Mareebassa luvataan olevan 300 aurinkoista paivaa vuodessa ja matkaa Cairnsiinkin on vain noin 60 kilometria. Mareeba kuuluu Atherton tableland:iin, joka on alueeltaan 32,000km2.
Mareebassa metsastettiin asumismuotoa ja kuultiin virolaisilta (keiden kanssa vietettiin mm. uusi vuosi) Peninsula Pub:iin kannattaa menna. Peninsula Pub on nimensa mukaisesti pubi, jonka ylakerrassa on asuintilat. Meilla on kahden hengen huone ja huoneesta maksetaan viikossa vahemman kuin mistaan asumismuodosta tahan asti. Tosiaan meilla on kaytossa myos keittio, kylpyhuoneet, tv huone ja terassi. Alakerran pubikin olis ehka enemman kaytossa jos siella ei olis niin vanhaa porukkaa. Pubissa biljardipoydat sun muut.
Taalla on meidan lisaksi kolme korealaista, kaksi saksalaista, yksi uusi-seelantilainen, yksi aussi (=kaksi omistajaa) ja kolme jostakin aasiasta. Ihan mukava porukka.
Seuraavana paivana kun tanne saavuttiin mentiin tyonvalitystoimistoon josta he sanoivat ettei mitaan toita ole tiedossa. Jatettiin kuitenkin meidan numerot sinne jos jotaan ilmaantuisi.
Illala saatiin muilta asukkailta puhelinnumeroita farmeille ja he sanoivat ettei tuo tyonvalitystoimisto oikein mitaan etsi, jos heille joku farmi sattuu soittamaan niin hyvassa lykyssa voi tyota sitten tarjota jos tietaa kysya.
Keskiviikkona sitten soitettiin ensimmaiseen numeroon listalta ja sielta pyydettiin menemaan paikan pallee yhden aikaan ja luvattiin toita samantien.
No kuinka kavikaan, kun mentiin paikalle niin kavi ilmi etta kylla, toita olisi, mutta vain jos muutamme sinne farmille asumaan ja lupaudumme olemaan kaksi kuukautta ja maksamaan 200dollaria per naama panttia. Lisaksi asuminen maksaisi viikossa 80 dollaria enemman ja farmi sijaitsee keskella ei mitaan. Koko juttu tuntui niin epailyttavalta etta katottiin parhaaksi kieltaytya.
Kun lahdettiin ajamaan takaisin keskustaan pain farmilta huomattiin matkan varrella toinen farmi. Kaytiin siella sitten kysymassa etta olisiko toita. Ei ollut. Kun sanottiin etta kokemusta on ja naytettiin suosittelukirjeet mitka Tullysta saatiin otti ne siella farmilla meidan numerot ylos ja sanoi etta Juusolle varmaan olisi pian toita kun kerran kokemusta on, monet miehet ei sita tyota kesta ja tarvitsevat sellaisen joka jaksaa. Pyysivat menemaan uudelleen tyonvalitystoimistoon, koska sita kautta he hakevat tyontekijat.
Kierreltiin auton kanssa sitten muitakin farmeja mita loydettiin, muttei missaan mitaan luvattu. Numeroita jatettiin moneen paikkaan.
Mentiin takaisin tyonvalitystoimistoon ja tallakertaa he ottivat meidan rekisteroitymiset sinne ja muutenkin kyselivat enemman kuin ensimmaisella kerralla. Lisaksi Juuso sai seuraavalle paivalle haateltan ja muiden harpakkeiden asennus hommia kuudeksi tunniksi.
Torstaina Juusolle soitettiin tyonvalitystoimistosta etta on saanut tyon sielta toiselta farmilta josta kaytiin kysymassa. Koska maanantai oli vapaapaiva Juuson tyot alkoivat tiistaina.
Juuso tekee jalleen banaanin humppausta. Tyo on paljon helpompaa kuin mita Tullyssa ja palkka on muutaman kymmenen senttia parempi. Farmi on paljon pienempi kuin sen mika Tullyssa oli ja tyotahti on hitaampaa. Juuson mielesta hyva nain pain, etta ensin on tehnyt sen rankemman tyon ja nyt on luvassa se helpompi.
Koko viime viikon Jenna soitteli paivittain farmeille ja kavi tyonvalitystoimistossa kyselemassa toita, tuloksetta. Kunnes Juuso paasi eilen kysymaan omalta farmiltaan etta olisiko Jennallekin toita. Jenna sai sitten 2-3 viikoksi tyota kun joku toinen on sairaslomalla. Nyt toivotaan etta sitten sen jalkeen keksisivat Jennalle jotakin muuta. Kylla Juuso on maailman paras kun toita sai hommattua Jennalle! :)
Tanaan oli myos Jennan ensimmainen tyopaiva. Seitseman ja puoli tuntia banaani terttujen pienemmiksi leikkaamista ja puoli tuntia banaaneihin tarrojen laittoa. Ranne, selka ja niska kipeana mutta ei pida valittaa kun toihin paasi. Palkka sama kuin Juusolla eli hyva!
Viime viikon sunnuntaina Juuso oli pelaamassa pokeria league club:illa. Turnauksessa oli pelkastaan paikallisia ja pari muuta reissaajaa Juuson lisaksi. Kun tauko tuli niin Juuso huomasi etta lompakko on kadonnut. Juuso piti lompakkoa takataskussaan eli siis istui lompakon paalla. Juuso kavi ilmoittamassa samantien etta lompakko varastettu. Koska paikalla on kameroita akoivat he siella niita tutkimaan. Juuso soitti Jennan paikalle.
Ei lompakkoa kuulunut takaisin, toistamiseen meni ajokortti, pankkikortit ja muut kortit. Lompakko oli mukana koska paikalla piti nayttaa henkilollisyystodistus ja tietenkin maksaa osallistuminen.
Sielta mentiin sitten poliisiasemalle tekemaan rikosilmoitus asiasta. Poliisit lahtivat hakemaan valvontakamera nauhat ja tutkivat niita.
Tanaan toissa kuultiin, etta eilen oli siella clubilla ollut puhetta etta kameroista on tekija loytynyt. Poliisit eivat ole kuitenkaan mitaan Juusolle ilmoittaneet, joten ei tiedeta onko huhupuhetta. Selviaahan se tasta, toivotaan vain etta Juuso saisi ajokortin takaisin.
Kun lompakko varastettiin tuli eras mieshenkilo sanomaan Juusolle etta hanen poikansa oli muutama vuosi sitten Suomessa ja hanelta varastettiin siella lompakko. Suomalaiset olivat pitaneet hyvaa huolta hanen pojastaan ja siksi han tarjosi meille molemmille yosijaa kun ajatteli etta lompakon mukana meni kaikki rahat kun kortitkin kerran menivat. Ihania ihmisia kylla nayttaa loytyvan Australiasta kaiken aikaa!
No onneksi Jennalla on kortit tallessa niin Suomen kuin Australian tileihin.
maanantai 9. toukokuuta 2011
Kuvia muutama kuukausi sykloni Yasin jalkeen
 |
| Tassa kuvaa milta tama paikka naytti ennen syklonia... |
 |
| ja sen jalkeen. |
 |
| toinen kuva samasta kohdasta syklonin jalkeen |
 |
| Kuva milta ranta naytti syklonia ennen... |
 |
| ja talta se naytti jalkeenpain |
 |
| Tassa on koko talo mennyt |
 |
| Hostelli, jossa asuttiin Tullyssa olo ajan. |
 |
| Talot ovat menneet aivan asumiskelvottomiksi |
Nama kuvat ovat siis muutama kuukausi syklonin jalkeen, ja viela on taman nakoista. Monet menettivat kotinsa, eika niita saa enaa kuntoon, eika rahaa saa sen vertaa etta saa takaisin sen minka menetti.
Kun kaytiin Tullyssa, oli kaikki muuttunut niin paljon, etta oli vaikea uskoa etta siella me asuttiin reilu kolme kuukautta.
sunnuntai 8. toukokuuta 2011
Road trip 3: Kuvat
 |
| Malanda Falls. Tama huomattiin ohiajaessa ja jaatiin pitamaan pieni tauko |
 |
| Porcupine Gorge National Park, Gorke Lookout |
 |
| Porcupine Gorge National Park. Alhaalta kuvaa. |
 |
| Jennan vuoro oli keksia syomista matkalla |
 |
| Porcupine Gorge National Park |
torstai 5. toukokuuta 2011
Road trip, osa 3
Mount Isassa kaytiin katsomassa suomalaista kirkkoa, kaveltiin siina pihalla jonkin aikaa ja sitten viereisesta talosta nainen tuli sanomaan ettei kirkko ole auki ja pappi asuu muualla. Sunnuntaina olisi vasta ollut tapahtumaa siella. Ei se nainen osannut kertoa etta missa olisi suomi taloa tai seuraa.
Paiva 9
Aamulla herattiin aikaisin matkaan. Meidan leiriytymis naapureilta oltiin kuultu paikasta nimelta Porcupine Gorge National Park. Koska tama oli meidan matkan varrella paatettiin ajaa sinne. Jenna aloitti aamulla ajamisen ja muutaman tunnin paasta Juuso tuli kuskiksi.
National parkkiin saavuttiin hyvissa ajoin ja paatettiin jaada sinne leirinta alueelle yoksi. Yopyminen maksoi 10 dollaria yhteensa. Tama oli aika erikoinen leirinta alue, koska itse taytimme saapumiskaavakkeen, jonne laitettiin rahat ja kirjekuoressa lokerikkoon, siinta lappu auton ikkunaan.
Lahdettiin tekemaan kavelymatka joka oli yhteen suuntaan pituudeltaan kilometrin. Ei se haitannut, mutta takaisin pain tultiin kirjaimellisesti kilometri portaita. Nakymat oli ihan hienot, mutta odotettiin hienompia.
Illalla istuskeltiin ulkona ja bongailtiin sellaisia tahdenlentoja mita ei olla koskaan nahty! Niin mahtavia!
Paiva 10
Aamulla taas matkaan. Ajettiin Townsvilleen ja kaytiin kaupasta ostamassa meille pari paasiaismunaa. :)
Vahan jalkeen Townsvillen loydettiin sattumalta ilmainen leirinta-alue, jonne sitten paatettiin jaada yoksi. Ilmaiset leirinta-alueet on aina mukavia. Tama paiva meni oikestaan vain ajamiseen, seka ruuantekemiseen illalla. Pari hassua alkomaholi juomaa otettiin matkan loppusuoran kunniaksi.
Paiva 11
Koska oltiin ennenkin ajettu tata tieta (ensimmainen road trip) niin oli kylla hurja katsella miten tutut maisemat olivat muuttuneet syklonin jaljita, kylla se hieman hiljaiseksi pisti.
Ajettiin Tullyyn lapi, ne niin tutuksi tulleet maisemat ja rakennukset...osasta taloista katto lahtenyt ja osa ihan maan tasalla. Ei nayttanyt enaa samalta. Kaytiin katsomassa meidan vaha asumispaikka, siella oli vain pahvit ikkunoissa.
Athertoniin saavuttiin ihan hyvissa ajoin. Kaytiin kiertelemassa ja katsomassa olisiko minkaanlaisia tyopaikkoja missaan. Athertonista loydettiin tyohostelli, mutta tyohostellin hinta oli jotakin niin jaatavaa. Mentiin leirinta-alueelle ja ilta meni siina tyopaikkojen mahdollisuuksia tutkaillessa. Huomattiin etta Athertonin asumiskustannukset on tosi korkeat, joten paatettiin etta seuraavana paivana lahdetaan Mareebaan, joka on aika lahella.
Illalla mietiskeltiin etta nyt on suurimmat reissut Australian osalta tehty, nahty ollaan paljon ja koettu myos.
Viela on kuitenkin paljon suunnitelmia mita taytyy tehda!
Matkan kokonais saldona 5300 ja muutama hassu kilometri.
Paiva 9
Aamulla herattiin aikaisin matkaan. Meidan leiriytymis naapureilta oltiin kuultu paikasta nimelta Porcupine Gorge National Park. Koska tama oli meidan matkan varrella paatettiin ajaa sinne. Jenna aloitti aamulla ajamisen ja muutaman tunnin paasta Juuso tuli kuskiksi.
National parkkiin saavuttiin hyvissa ajoin ja paatettiin jaada sinne leirinta alueelle yoksi. Yopyminen maksoi 10 dollaria yhteensa. Tama oli aika erikoinen leirinta alue, koska itse taytimme saapumiskaavakkeen, jonne laitettiin rahat ja kirjekuoressa lokerikkoon, siinta lappu auton ikkunaan.
Lahdettiin tekemaan kavelymatka joka oli yhteen suuntaan pituudeltaan kilometrin. Ei se haitannut, mutta takaisin pain tultiin kirjaimellisesti kilometri portaita. Nakymat oli ihan hienot, mutta odotettiin hienompia.
Illalla istuskeltiin ulkona ja bongailtiin sellaisia tahdenlentoja mita ei olla koskaan nahty! Niin mahtavia!
Paiva 10
Aamulla taas matkaan. Ajettiin Townsvilleen ja kaytiin kaupasta ostamassa meille pari paasiaismunaa. :)
Vahan jalkeen Townsvillen loydettiin sattumalta ilmainen leirinta-alue, jonne sitten paatettiin jaada yoksi. Ilmaiset leirinta-alueet on aina mukavia. Tama paiva meni oikestaan vain ajamiseen, seka ruuantekemiseen illalla. Pari hassua alkomaholi juomaa otettiin matkan loppusuoran kunniaksi.
Paiva 11
Koska oltiin ennenkin ajettu tata tieta (ensimmainen road trip) niin oli kylla hurja katsella miten tutut maisemat olivat muuttuneet syklonin jaljita, kylla se hieman hiljaiseksi pisti.
Ajettiin Tullyyn lapi, ne niin tutuksi tulleet maisemat ja rakennukset...osasta taloista katto lahtenyt ja osa ihan maan tasalla. Ei nayttanyt enaa samalta. Kaytiin katsomassa meidan vaha asumispaikka, siella oli vain pahvit ikkunoissa.
Athertoniin saavuttiin ihan hyvissa ajoin. Kaytiin kiertelemassa ja katsomassa olisiko minkaanlaisia tyopaikkoja missaan. Athertonista loydettiin tyohostelli, mutta tyohostellin hinta oli jotakin niin jaatavaa. Mentiin leirinta-alueelle ja ilta meni siina tyopaikkojen mahdollisuuksia tutkaillessa. Huomattiin etta Athertonin asumiskustannukset on tosi korkeat, joten paatettiin etta seuraavana paivana lahdetaan Mareebaan, joka on aika lahella.
Illalla mietiskeltiin etta nyt on suurimmat reissut Australian osalta tehty, nahty ollaan paljon ja koettu myos.
Viela on kuitenkin paljon suunnitelmia mita taytyy tehda!
Matkan kokonais saldona 5300 ja muutama hassu kilometri.
Road trip, osa 2: Puskapalot
Nyt on tullut hieman viivytysta naiden paivittamisien kanssa, ei olla vaan yksinkertaisesti keretty.
Kun ajettiin Kings Canyonille huomattiin, etta maa oli musta ja savusi paikoin. Palaneen haju. Ei siina ajateltu sen enempaa kuin etta on vasta vahan aikaa sitten tainnut palaa.
Kings Canyonille menee vain yksi tie, joten samaa tieta meidan piti siis lahtea takaisin. Alice Springiin paasee myos toista tieta, mutta ei meidan autolla, siihen tie osuuteen vaaditaan maasturi, ja ajo on siis ns. aavikolla.
Kun lahdettiin ajamaan pois Kings Canyonilta huomattiin etta sielta nousee todella musta, paksu savukerros, ja meidan tie menee suoraan sinne.
Koska Juuso ajoi, Jenna alkoi ottamaan videokuvaa. Videoita tuli useaampi, koska valilla piti patkaista syysta tai toisesta. Lahemmas kun paastiin niin oltiin varmoja etta nyt on puskapalo meneillaan.
Oltiin jostakin saatu sellanen vihkonen missa on ohjeet puskapalojen varalta, eli laittaa auton valot paalle etta savussa muut vastaantulijat nakevat, sulkea ilmatiet kokonaan ja jos ei joutuu tulen keskelle niin pysayttaa auto mahdollisimman kauas puista, ruohosta yms. ja kayda auton lattialle makaamaan ja vuorata itsensa vaatteilla ja muilla ja odottaa etta pahin menee ohi. Ajaa nopeaan ohi, eika pysayttaa autoa missaan tapauksessa. Vihkosessa myos numero mihin soittaa ja ilmoittaa meneillaan olevasta palosta, numero meille kuitenkin turha koska eihan meilla ollut kenttaa.
Tosiaan, meneillaanhan oli sitten puskapalo ja savun haju oli voimakas, suljettiin ilmatiet ja ajettiin. Ajateltiin etta jos se palo leviaa ni ei paasta mihinkaan koska se tosiaan on ainut tie. Kaksi autoa oli hetki sitten tulleet meita vastaan joten oletettiin etta on ok menna.
Yllattaen oltiinkin ihan palon lahella ja se tosiaan paloi aivan tien vieressa! Siina vaiheessa Juuso vaan ajoi taysia etta paastaan ohi, eipa ollut enaa mahollisuutta kaantya.
Ohi paastiin hyvin, vaikka vahan pelotti. Kuuman aallon tunsi auton sisalle ja liekit oli tien vieressa.
Melkein heti kun oltiin paasty taman ohi meita vastaan tuli turistibussi joka pysahtyi. Hypattiin ulos autosta ja kuski kysyi mika tilanne ja ollaanko ok. Kuski lupasi ilmoittaa palosta. Kyseli voiko lapi menna yms.
Matkan aikana nahtiin muutama muukin puskapalo, ne eivat olleet isoja, eivatka niin tien vieressa. Yhdessa kohtaa kuvattiin noin kuuden minuutin videopatka jossa ajettiin savun lapi, emmeka olleet ainoita, siella sita jonossa sitten vauhdilla ajettiin.
Myohemmin kuultiin etta tahan aikaan vuodesta on palot normaaleja eika niita menna sammuttamaan jos eivat vaarallisen kokoisiksi kasva.
Videota emme nyt voi laittaa, koska nettiaika ei riita niiden lataamiseen tanne, videot on tulossa kuitenkin samantien kun nettiaikaa on taas saatu enemman. Tassa muutamia kuvia lahinna savusta mita nyt autosta pystyi siina mentaessa ottamaan videoiden lisaksi.
Kun ajettiin Kings Canyonille huomattiin, etta maa oli musta ja savusi paikoin. Palaneen haju. Ei siina ajateltu sen enempaa kuin etta on vasta vahan aikaa sitten tainnut palaa.
Kings Canyonille menee vain yksi tie, joten samaa tieta meidan piti siis lahtea takaisin. Alice Springiin paasee myos toista tieta, mutta ei meidan autolla, siihen tie osuuteen vaaditaan maasturi, ja ajo on siis ns. aavikolla.
Kun lahdettiin ajamaan pois Kings Canyonilta huomattiin etta sielta nousee todella musta, paksu savukerros, ja meidan tie menee suoraan sinne.
Koska Juuso ajoi, Jenna alkoi ottamaan videokuvaa. Videoita tuli useaampi, koska valilla piti patkaista syysta tai toisesta. Lahemmas kun paastiin niin oltiin varmoja etta nyt on puskapalo meneillaan.
Oltiin jostakin saatu sellanen vihkonen missa on ohjeet puskapalojen varalta, eli laittaa auton valot paalle etta savussa muut vastaantulijat nakevat, sulkea ilmatiet kokonaan ja jos ei joutuu tulen keskelle niin pysayttaa auto mahdollisimman kauas puista, ruohosta yms. ja kayda auton lattialle makaamaan ja vuorata itsensa vaatteilla ja muilla ja odottaa etta pahin menee ohi. Ajaa nopeaan ohi, eika pysayttaa autoa missaan tapauksessa. Vihkosessa myos numero mihin soittaa ja ilmoittaa meneillaan olevasta palosta, numero meille kuitenkin turha koska eihan meilla ollut kenttaa.
Tosiaan, meneillaanhan oli sitten puskapalo ja savun haju oli voimakas, suljettiin ilmatiet ja ajettiin. Ajateltiin etta jos se palo leviaa ni ei paasta mihinkaan koska se tosiaan on ainut tie. Kaksi autoa oli hetki sitten tulleet meita vastaan joten oletettiin etta on ok menna.
Yllattaen oltiinkin ihan palon lahella ja se tosiaan paloi aivan tien vieressa! Siina vaiheessa Juuso vaan ajoi taysia etta paastaan ohi, eipa ollut enaa mahollisuutta kaantya.
Ohi paastiin hyvin, vaikka vahan pelotti. Kuuman aallon tunsi auton sisalle ja liekit oli tien vieressa.
Melkein heti kun oltiin paasty taman ohi meita vastaan tuli turistibussi joka pysahtyi. Hypattiin ulos autosta ja kuski kysyi mika tilanne ja ollaanko ok. Kuski lupasi ilmoittaa palosta. Kyseli voiko lapi menna yms.
Matkan aikana nahtiin muutama muukin puskapalo, ne eivat olleet isoja, eivatka niin tien vieressa. Yhdessa kohtaa kuvattiin noin kuuden minuutin videopatka jossa ajettiin savun lapi, emmeka olleet ainoita, siella sita jonossa sitten vauhdilla ajettiin.
Myohemmin kuultiin etta tahan aikaan vuodesta on palot normaaleja eika niita menna sammuttamaan jos eivat vaarallisen kokoisiksi kasva.
Videota emme nyt voi laittaa, koska nettiaika ei riita niiden lataamiseen tanne, videot on tulossa kuitenkin samantien kun nettiaikaa on taas saatu enemman. Tassa muutamia kuvia lahinna savusta mita nyt autosta pystyi siina mentaessa ottamaan videoiden lisaksi.
 |
| Tama kuva on otettu matkalla Kings Canyonille. Maa mustana ja kuvassakin nakyy hieman savua nousemassa maasta. |
 | ||
| Tama kuva on otettu kun ajettiin pois pain Kings Canyonilta. Tassa kohtaa meitattiin viela kaantya ympari, mutta emmepa kaantyneetkaan. Mutkan takana palo pahimmillaan. |
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)