Roadtrip osa 1

Paiva 1.

Herattiin puoli kuuden aikaan aamulla, vietiin tavarat autoon, syotiin aamupala ja kirjauduttiin ulos hostellista. Oltiin valmiina ensimmaiseen ajomatkaan.

Jenna aloitti ajamisen ja Juuso sai jatkaa unia. Ensimmainen tauko pidettiin neljan tunnin paasta. Kaytiin kaupasta ostamassa vetta ja syotavaa, lahinna hedelmia ja purkkikeittoja joita on retkikeittimella helppo valmistaa.

Juuso jatkoi ajamista taman jalkeen. Cooper Pedyyn saavuttiin jo viiden aikaan. Katseltiin kaupunkia jonkin verran ja kaytiin maanalaisessa taidekaupassa, mika oli aika turhan oloinen. Aborginaaleja oli tassa kaupungissa tosi paljon ja ne maleksivat kaduilla ja joka paikassa. Ei loydetty tarpeeksi turvallisen oloista nukkumapaikkaa, joten otettiin autopaikka leirintaalueelta. Maksettiin tasta paikasta 22 dollaria, johon sitten sisaltyi keittion kaytto, vessa, suihkut, uima-allas seka saatiin sahkojohto autolle ja katsotiinkin sitten elokuva illalla. Taalla myos huomattiin mita aussitervehdys tarkoittaa. Ulkona pikku karpasia aivan tuhottomasti ja ne kaikki tulevat silmiin, nenaan, suuhun, korviin, siis naamaan joka puolelle. Kasia on pakko huitoa naaman edessa kaiken aikaa. Ei mitaan mukavaa.

Paiva 2.

Aamulla herattiin 9 aikaan ja tehtiin paivan ruoka meille keittiossa valmiiksi. Mentiin kymmeneksi sovittuun kaivoskierrokseen . Tahan sisaltyi opaalikaivoksissa kiertelya seka nahtiin maanalainen koti. On jotenkin outoa kuvitella, etta jotkut oikeasti asuvat naissa maan alaisissa kodeissa. Taalla lampotilat nousee kesaisin niin korkealle etta on parempi olla maan alla. Opaalikaivoksissa kiertely oli mukava kokemus ja kuultiin etta monet on tehny miljoonia tyoskennellessaan siella. On myos ollut niita jotka ovat tulleet sinne toihin, ostaneet valineet eivatka ole loytaneet mitaan. Kaytiin opaalikaupassa jossa myytiin opaaleista tehtyja koruja, avaimenperia seka itse opaaleja, sen verran kalliita etta ei viitsitty edes harkita niiden ostoa.

Kierroksen jalkeen katsottiin etta oltiin nahty tarpeeksi tasta opaalikaupungista ja aateltiin etta lahdetaankin jo jatkamaan matkaa.

Ensin ajateltiin, etta ajetaan Erldunda nimiseen kaupunkiin yoksi, mutta kun oltiin siella kohdin oli viela valoisaa noin tunnin ajan joten ajateltiin jatkaa viela matkaa. Yllatyttiinkin kun nahtiin pian Mount Conner, jota erittain nopeasti vilkaistuna voisi erehtya luulemaan Ayers Rock/Uluruksi. Jatkettiin matkaa ja kun kilometreja oli Ayers Rockille/Ulurulle viisikymmenta hammastyttiin kun se tuli nakyviin! Oltiin ajateltu etta kylle se pitkalle nakyy, mutta viidenkymmenen kilsan paahan! Pian nakyviin tuli myos The Olgas/Kata Tjuta, joten tama nakyi miltei sadan kilometrin paahan. Huh huh.

Talla tiella myos tuli vastaan lehmia, ne siis olivat ihan vapaana ja tien vieressa, melkein tiella. Tien varsilla myos nakyi kuolleita lehmia. Otettiin niista sitten pari kuvaa ja naureskeltiin etta ollaan kunnon turisteja kun lehmistakin kuvia, ihan ku ei oltais koskaan ennen nahty.

Sitten tulikin pimeaa, vahan jannitti ajaa pimealla kun tosiaan noita lehmiakin oli siella miten sattuu. Saavuttiin Ayers Rock Resorttiin, josta mentiin kysymaan autopaikkaa, no se olisi maksanut ihan liikaa, ei viitsitty pelkasta nukkumisesta maksaa niin paljoa. Oltiin huomattu ajomatkalla etta siina ihan lahella oli paikka jossa sai yopya ilmaiseksi, levahdysalue jossa sallittu leiriytyminen. Ajettiin sitten sinnepain takaisin.

Siella olikin meidan lisaksi pari muutakin autoa. Tehtiin siina sitten ruokaa ja katseltiin miten erilainen on tahtitaivas taalla. Kaikki sanoo etta outbackin tahtitaivas on erikoinen, ja kylla nain on.

Paiva 3.

Herattiin aikaisin aamulla ja huomattiin etta siinta meidan yopymispaikalta naki Ayers Rockin/Ulurun. Sinne lahdettiin myos saman tien. Ei sita nakya voi mitenkaan kuvailla tai saada kameralle taltioitua, aivan mahtava! Ayers Rock/Uluru on 348 metria korkea ja 9,4 kilometria ymparysmitaltaan.

Kaytiin vilkaisemassa kulttuurikeskus jonne oli neuvottu ensin menemaan, etta sielta hyva aloittaa. Oltiin siella kaksi minuuttia ja todettiin etta ei meille mitaan mielenkiintoista, taysin huijausta etta sinne kannattaa menna.

Lahdettiin sitten kiertamaan tama kivi, joka paatettiin jo Suomessa etta se on pakko tehda. Yhteensa tama kierros oli 10,6 kilometria pitka.  Taas tuli aussitervehdys enemmankin kuin tutuksi. Niita hiton pikkukarpasia oli tuhottomasti. Niihin meni oikeasti hermot. Suurinosa siella olevista piti otokkaverkolla varustettua hattua paassa, eika meilla tietenkaan niita ollut.

Tama kavelykierros joka tehtiin oli kylla mahtava. Nahtiin Ayers Rock/Uluru silta puolelta josta ei kuvia ole. Siella oli kuvien otto kiellot, koska tama puoli on pyhaa. Kylla tuli koettua tama kivi eritavalla kun missaan kuvissa, ja todettua etta ei tata mitenkaan saa edes kuvaan taltioitua.

Kun oltiin tehty tama 10,6 kilometrin kavely Juuso huomasi etta siella oli alue josta paasi kiipeamaan sinne ylos. Alkuperaiset Ulurun omistajan pyytavat ja toivovat ettei kukaan kiipeaisi, koska Uluru on heille pyhaa. Kiipeilyssa on kuollut yli 35 ihmista. Kaikesta huolimatta kiipeilijoita siella oli ja myos Juuso halusi tietenkin valttamatta kiiveta sinne. Siella oli pieni kaide tehtyna, joka kuitenkin alkoi vasta jonkin verran kiipeilyn jalkeen ja paattyi ennen ylos paasya. Kiipeaminen oli yllattavan rankkaa. Kaiteen loputtua siella meni valkoinen viiva jota piti sitten seurata. Ylos paastya siella pystyi kavelemaan ihan vapaasti missa vain, tuuli oli kova. Pinta oli ylhaalla epatasainen, monttuja joka puolelle. Ylhaalta oli mielettomat maisemat ja sai hyvia kuvia otettua.

Alastulo oli vaikeaa, koska kivi oli yllattavan liukkaan tuntuista. Kaide oli myos polvenkorkeudella, joten siinta ei kauheesti ollut hyotya. Alastulon aikana piti pysahtya monta kertaa istumaan ja edeta todella hitaasti.

Alas paastya Jenna kertoi Juusolle etta kiipeily suljettiin tuulen takia noin pari minuuttia sen jalkeen kun Juuso lahti kiipeamaan. Juuso oli siis viimeinen joka paasi kiipeamaan. Jenna oli myos alhaalla ollut hurjassa paniikissa, koska se kiipeily naytti hurjalta ja monet tulivat miten sattuu sielta alas. Jenna ei myoskaan nahnyt Juusoa kun oli siella huipulla,  ja pelkasi kaiken aikaa. No onneksi kaikki meni hyvin.

Menttiin picnic alueelle tekemaan meille keitot. Oli erittain vaikea syoda kun pikkukarpasen porrasivat naamalla kaiken aikaa.

Kylla olisi ollut ne otokkaverkot tarpeen.

Lahdettiin ajamaan The Olgas/Kata Tjutalle. Tama on tieta pitkin noin 50 kilometrin paassa Ayers Rock/Ulurusta. Kata Tjuta on traditionaalinen aborginal nimi joka tarkoittaa monta paata. The Olgas/Kata Tjutassa on 36 erillista kohtaa, joista korkein on 200 metria korkeampi kuin Uluru. Siella tehtiin kaksi erikavelya, ensimmainen pituudeltaan 1,2 kilometria ja toinen 2,6 kilometria. Siella olisi se ns. paras kavely ollut 7,4 kilometria, mutta katsottiin etta saatiin tarpeeksi irti noista kahdesta kavelysta. Lisaksi Uluru oli se mika meita enemman kiinnosti.

Oli kylla upea paikka tamakin ja siella varit olivat jotakin niin uskomattomia. Ruohoa oli useassa vihrean savyissa ja naita ei meinannut millaan uskoa oikeiksi, ne olivat vain niin uskomattomia.

Lahdettiin ajamaan takaisin Ulurulle pain, mutta matkan varrella kaytiinkin katsomassa kameleita. :) Kameleitahan on siis myos Australiassa, jota moni ei tieda. Ne on tuotu tosin tanne joskus etta eivat ne alunperin ole taalta. Mutta olleet monia satoja vuosia.

Nama kamelit joita me mentiin katsomaan oli aitauksessa ja niilla olisi paassyt tekemaan kameliajeluita, jota me ei kuitenkaan tehty. Oli kylla hieno katsoa naita ja ne olivat yllattavan korkeita.

Ayers Rock/Ulurulle mentiin takaisin ennen auringon laskua. Mentiin sinne auringonlasku paikalle ja sinne alkoi pikkuhiljaa keraantya enemman ja enemman ihmisia, ja loppujen lopuksi siella oli jo vahan tungosta.

Tama auringon lasku oli kylla mieleton kokemus. Uluru muutti kaiken aikaa varia ja juuri ennen kuin aurinko laski tuntui etta koko Uluru hohkasi varia, se oikein loisti ja tosiaan naytti kuin olisi oikein puskenut sita varia joka puolelle. Tama kokemus oli kylla uskomaton ja oli vaikea uskoa omia silmiaan. Tama on varmasti sellainen naky mita ei koskaan unohda! Aivan mieleton! Kylla harmittaisi jos auringonlaskussa tama olisi jaanyt nakematta.

Oli uskomatonta miten se muutti variaan ja miten nopeasti.

Ajettiin yoksi vahan pidemmalle ilmaiselle leiriytymispaikalle yoksi. Tehtiin taas ruoka tahtitaivaan alla. Yolla oli yllattavan kylma nukkua.

Paiva 4

Herattiin seitseman aikaan ja lahdettiin saman tien ajamaan kohti Kings Canyonia, jonne saavuttiin vahan jalkeen kymmenen aamulla. 

Tehtiin siella 6 kilometrin pituinen kavelyreitti, josta kylla tulkin sitten pidempi kun lahdettiin valilla aina joillekin lisareiteille kavelemaan. 

Kavelyreitti oli haastavaa joistakin kohdin ja aikaa meilla meni tahan noin kolmisen tuntia. Heti kavelyn alkuun noustiin ihmeellisia portaita pitkin ylosasti, joten heti sai jaloissa tuntumaan. 

Nakymat oli hienoja ja sielta ylhaalta katsottuna rotko oli aivan valtava.

Talla kavelylla meita hairitsivat myos pienet karpaset oikein urakalla. 

Kavelyn jalkeen katsottiin ettei siella ole muuta nahtavaa ja lahdettiin ajamaan kohti Alice Springia. Me ei paasty meidan autolla oikoreittia, koska sinne vaadittiin maasturit, joten jouduimme lahtemaan ajamaan takaisin pain samaa tieta ja lenkin pituudeksi tuli lisaa muutama sata kilometria. Yoksi jaimme ilmaiselle yopymispaikalle parin muun auton kanssa jalleen.

Paiva 5

Aamulla lahdimme ajamaan kohti Alice Springia ja saavuimmekin sinne jo hyvissa ajoin. Paatimme menna yoksi leirinta-alueelle ja pitaa pienen loikoilu paivan. Juuso jai leirinta-alueelle nukkumaan ja Jenna lahti kahden tunnin mittaiselle tutustumiskavelylle kaupunkiin ja sen nahtavyyksiin. (mita ei montaa ole)

Illalla nautittiin pari siideria.

Paiva 6

Matkaa jatkettiin tarkoituksena jaada yoksi Tennant Creek nimiseen kaupunkiin, mutta koska oltiin jo siella kahdelta Juuso halusi valttamatta jatkaa matkaa. Lopputuloksena se etta ajettiin viela pimealla ja paadyttiin jonnekin pikkukaupunkiin, minne sitten mentiin leirinta-alueelle yoksi. Kilometreja tuli tuhat. Koko paiva meilla meni siis pelkkaan ajamiseen.

Leirinta-alueella tehtiin ruoka ja katsottiin elokuva.

Paiva 7

Kahden tunnin ajomatkan jalkeen saavuttiin Mount Isaan. Mount Isa on Australian kaivoskaupunki seka rodeo paakaupunki. Kaupungissa asuu 23 000 ihmista ja lahialueilla 31 000. Mount Isassa on Australian suurin suomiyhteiso ja kaksi suomalaista seurakuntaa. Netista emme loytaneet suomitalon osoitetta, joten sinne emme paasseet menemaan. Toinen suomalainen kirkko loydettiin, mutta siella seuraava tapahtuma on sunnuntaimessu. Kaupassa jostain kuului suomalaista puhetta, mutta emme paikantaneet sita keneenkaan meidan nakoetaisyydella.

Ajeltiin kaupungissa jonkin aikaa ja paadytiin jalleen leirinta-alueelle.

Leirinta-alueella meidan vieressa leiriytyi nuori pariskunta(toinen Hollannista ja toinen Australialainen) joiden kanssa istuttiin iltaa.

Paiva 8 (Nykyhetki)

Tarkoitus oli jatkaa matkaa kohti Townsvillea, mutta paadyttiinkin siihen, etta jaadaan viela yhdeksi yoksi tanne. Ollaan kuitenkin aikataulusta edella.

Ollaan kayty vahan kaupungilla ajelemassa ja tehty ruokaa. Kohta lahdetaan uudelleen kaymaan kaupungissa seka kaupassa, koska paasiaisen takia kaupat ovat kiinni huomenna, sunnuntaina seka maanantaina. Lahdetaan myos koputtelemaan suomalaisen kirkon ovea, jos siella joku olisi paikalla.

Huomenna taas matka jatkuu.

Kuvat laitetaan kun saadaan ne rauhassa siirrettya koneelle ja selattua. (kuvia on otettu satoja)

Meille on myos taas sattunut ja tapahtunut matkan aikana, josta tehdaankin sitten oma kirjoitus kun paastaan perille...(auto on kestanyt, joten siinta ei ole kyse)

MUNARIKASTA PAASIAISTA!!