Viikonloppu meni jälleen aivan liian nopeasti. Koska meillä on täysin erilaiset rytmit tällä hetkellä, jää näkeminen viikolla minimiin. Viikonloppuna päätettiinkin sitten tehdä yhdessä jotakin, eikä jäädä kotiin makaamaan.
Mitä keksittiin yhteiseksi tekemiseki?
No, lauantai aamunahan lähdettiin sitten pesemään pyykkiä! Pari viime viikkoa ollaan pyykkiä pesty käsin, ihan säästötarkoituksessa, kyllä tuntui luksukselle käyttää pyykinpesukonetta!
Pinkki on tosimiehen väri! Vaikka reppu kuvassa kuuluu kyllä Jennalle... |
Voi vitsi! Ainoana syynä pesulaan lähtöön oli halu survoa toinen toisemme koneeseen ja laittaa ohjelma päälle. Tähän kieltoon tyssäsi sitten se suunnitelma. |
Ei muistettu miten kylmiä salit elokuvissa täällä onkaan. Viime reissun aikana otettiin aina kunnolla vaatetta päälle, joskus taisi mukana olla myös peitto. Tällä kertaa saatiinkin sitten hieman palella, meillä oli paikat vielä aivan ilmastoinnin kohdalla. Muistuipahan mieleen kylmyys ja ensi kerralla muistaa taas varautua kunnolla.
Elokuvan jälkeen käveltiin Hyde Park:in läpi takaisin kotiin. Puisto näyttää pimeällä ja valaistuna aika erilaiselta kuin auringonvalossa. Kamerassa meillä oli säätö vähän mitä sattuu, mutta saa näistä kuvista jotakin selvää, ehkä.
Sunnuntaina käytiin hieman kaupungilla kävelemässä ja muuten oltiin vain. Juuso meni jo kolmen aikoihin päivällä nukkumaan, työt kutsuivat taas keskiyöllä. Juusoa alkaa jo kyllästyttämään yötyö ja työolot. Yhdeksän tuntia yöllä putkeen töitä, ilman yhtäkään taukoa alkaa rasittamaan varmaan ihan jokaista.
Jennakin on nyt aloittanut työt päivävuorossa. Työpaikka sijaitsee kotoa noin kuutisen kilometrin päässä.
Työ on tehdastyötä, mitä ollaankin toivottu, kahvila-tai ravintolatyö ei ole Jennaa kiinnostanut missään vaiheessa.
Työ on sim-kortti tehtaalla ja työnkuvaan kuuluu sim-korttien kuorien taittaminen, ohjeen laittaminen sisälle, hintatarran liimaaminen, sim-korttien laittaminen pakkauksiinsa kuumaliimaa käyttäen, pakkausten teippaaminen kolmella teipillä kiinni ja sadan kuoren pakkaaminen laatikkoon. Laatikoita tulisi päivässä saada pakattua noin 20 kappaletta. Ensimmäisenä päivänä Jenna sai pakattua 18 laatikkoa, mikä on kuulema hyvä tulos, yleensä ensimmäisen päivän saldo on jäänyt 15-16 laatikkoon päivässä. Hyvä alku ainakin. Työ on niin sanottua liukuhihnatyötä, todella helppoa ja tylsää, mutta voittaa silti farmi- tai kahvilatyön. Selän päälle työ tosin käy huomattavasti, toivottavasti kohta helpottaa.
Työporukka on kuitenkin todella mukavaa ja päivän saa kulumaan todella nopeasti!
Juuso koittaa saada toisen työn saman agentin kautta, josta Jenna pääsi tehtaalle. Olisihan se huomattavan paljon mukavampaa kun yhdessä reissuun lähdettiin, että pystyttäisiin sitten näkemäänkin toisiamme muutoin kuin viikonloppuisin.
Reissua takana tällä hetkellä melkein kuusi viikkoa, miten se aika alkoi kulumaan taas näin nopeasti?